Kannabis ja Kakkakratia
Monet lakitekniset syyt ovat taustalla kannabiksen nykyiseen statukseen suomessa. Tieteelliset tutkimukset eivät useinkaan paina päätöksenteossa, joten elämme tunteiden ja mutujen varaan rakennetussa järjestelmässä. Koska suurin osa demokratian, eli kansanvallan peruspilareista on hävitetty, olisi hyvä kutsua järjestelmäämme jollain toisella termillä.
Aikoinaan jo 1800-luvun alussa keksittiin englanninkielinen sana Kakistocracy, joka tarkoittaa tyhmimpien ja epäpätevien valtaa. Termi hävitettiin sanakirjoista pitkäksi aikaa kenties siksi, että kuvaus osui niin paljon oikeaan. Vapaasti suomennettuna voisimme lanseerata termin Kakkakratia, monen muun kielen vivahteiden perusteella.
Eli lyhyesti selitettynä päättäjinämme hyysää paskimmat tyypit, joille rakenteellinen korruptio ei tuota minkäänlaista päänvaivaa. Sipilän sukulaisten Talvivaarakytkökset ja vastaavat ovat oiva esimerkki siitä, kuinka vähällä järjellä ja heikolla etiikalla yhteisistä asioistamme päätetään.
Eikä tämä rajoitu pelkästään parlamentteihin, johtavina lääkäreinä Kalsot ja kumppanit eivät suostu rajoittamaan pillerikauppiasyhteyksiään kannabislääkityksen kustannuksella, Tenhuset ja kumppanit eivät suostu kirjoittamaan mitään positiivista tästä harmittomasta kasvista, tuomarit eivät kykene objektiivisuuteen tai puolustamaan universaaleja ihmisoikeuksia, poliisit metsästävät tiettyä kukkalajia suu vaahdossa, lista on pitkä kuin nälkävuosi.
Kaikkinensa tavallisen kansan mahdollisuudet vaikuttaa kannabiksen viralliseen statukseen Kakkakratiassa ovat melko heikkoja. Tietenkin on mahdollisuus osoittaa kannatustaan adressein ja aloitteiden kautta kieltolain hellentämiselle, mutta tunnepohjalta toimivien lainsäätäjien ja muiden häslääjien päätä on aika hankalaa kääntää tyrkyttämällä faktatietoja nenän eteen.
Indica-kertomukset ja vastaavat tuovat oman mahdollisuuden status quon muuttamiseksi. Osaltaan tämä mediasirkus nimeltään USA:n pressanvaalit osoitti aika hyvin, että kaksi mahdollisimman huonoa kandidaattia herjailevat toisilleen ja enemmän tunteita herättävä veti pidemmän korren.
Toki meillä on tutkimus toisensa jälkeen, joka ilmaisee kannabiksen lääkinnälliset ja taloudelliset edut, muista puhumattakaan, mutta kenties mahdollisimman vahvasti tunteisiin vetoavat informaatiopätkät tepsivät jopa niihin kaikkein tyhmimpiinkin. Kukapa voisi enää syöpälasten parantumistarinoiden ja vastaavien elävän elämän opetusten jälkeen sanoa, että tässä käsiteltäisiin vaarallista myrkkyä ilman lääkinnällisiä ominaisuuksia.
