Tieto kannabiksesta epilepsiahoitona haudattiin 1940-luvulla
Vähän THC:tä ja paljon CBD:tä sisältävä kannabis tai kannabioidit ovat nostaneet suosiotaan perheissä, joiden lapset saavat toistuvasti epilepsiakohtauksia. Kohtauksia voi esiintyä usein ja ne voivat olla hyvin voimakkaita.
Tietoisuus on kasvanut huomattavasti sen jälkeen, kun elokuussa 2013 CNN julkaisi “Weed”-nimisen dokumentin. Dokumentin juonsi tri Sanjay Gupta, M.D. ja dokumentin julkaisun jälkeen paljon CBD:tä (kannabidioli) ja vähän THC:tä (tetrahydrokannabidioli) sisältävää kannabista on käytetty menestyksekkäästi voimakkaiden epilepsiakohtausten hoidossa.
Saatat ehkä yllättyä siitä, että vuonna 1947 tehtiin myös vastaavanlainen epilepsiatutkimus synteettisellä THC:llä.
Tuolloin entinen alkoholin kieltolain kannattaja Harry Anslinger oli asetettu Yhdysvaltain päihdeviraston johtoon. Virasto oli perustettu vuonna 1937, samoihin aikoihin kun kannabis asetettiin verotuksen alaiseksi.
Tutkimuksen mukaan onnistumisaste oli vähintään 50 % lapsilla, jotka kärsivät vaikeista kouristusoireista. Anslinger ja koko virasto tekivät kaikkensa estääkseen uutista leviämästä. Ponnisteluista huolimatta tutkimus päätyi julkisuuteen.
Keskitytään seuraavaksi siihen, mikä on mahdollisesti ollut olemassa 66 vuoden ajan, ja mikä voi helpottaa kohtauksista kärsivien lasten oloa.
Epilepsiakohtausten hoito kannabidiolilla
CNN:n dokumentin keskiössä oli viisivuotias Charlotte Figi, jonka elämää vakavat kohtaukset haittasivat siinä määrin, ettei hän kehittynyt lainkaan. Tämä asetti kaamean taakan hänen perheelleen sekä keholleen, sillä hän joutui käyttämään useita eri epilepsialääkkeitä.
Kun Charlotten olotila heikentyi lääkkeistä huolimatta, ulkomailla työskentelevä isä Matt päätti etsiä vaihtoehtoisia hoitokeinoja netistä. Hän löysi eräiden vanhempien itse kuvaaman videon, jossa he antoivat kannabista Dravet’n syndroomasta kärsivälle lapselleen (sairaus tunnetaan myös nimellä ‘imeväisiän vaikea myokloninen epilepsia’, mikä on harvinainen ja hankala epilepsian muoto).
Coloradolaiset Stanleyn veljekset olivat kehittäneet hamppulajikkeita, jotka sisältävät erittäin vähän THC:tä, toivoen että niistä olisi jonain päivänä apua epileptikoille. Vanhemmat ostivat heiltä kannabisöljyä jonkin verran, ja suun kautta annosteltuina tippoina se toimi hyvin: Charlotten kohtausten määrä laski kolmestasadasta kohtauksesta yhteen kohtaukseen viikossa.
Koska lajikkeen suoma helpotus oli niin merkittävä Charlottelle, se nimettiin uudelleen ‘Charlotten seitiksi’ (Charlotte’s Web).
(Lue lisää Charlotten sekä Charlotte’s Webin tarinasta täällä.)
Runsaasti CBD:tä, mutta vain vähän tai ei ollenkaan THC:tä sisältävä kannabis nousi epileptisten lasten vanhempien suosioon, sillä ”normaali” lääkitys usein vain pahentaa olotilaa. Kun kohtaukset saatiin kuriin, seuraavana vuorossa oli vaarallisten lääkkeiden käytön lopettaminen. Osavaltioissa, joissa kannabiksen lääkekäyttöä ei oltu laillistettu, oli helpointa hankkia vähän THC:tä ja paljon CBD:tä sisältävää kannabista tilaamalla.
Sen jälkeen, kun Ohio päätti laillistaa lääkekannabiksen, 25 osavaltiota on seurannut perässä. Washington D.C. ei ole osavaltio, mutta myös se on avannut ovensa lääkekannabikselle, eli kannabiksen käyttö lääkinnällisessä tarkoituksessa on sallittua 26 alueella.
CNN:n dokumentin tultua julki yli sata epileptisten lasten perhettä on muuttanut Coloradoon.
Kun vähän THC:tä sisältävä kannabis ei toimi
Dawn Wanser on raportoinut yhdestä poikkeustapauksesta, jossa äiti oli hankkinut lääkekannabiskortin pojalleen, jotta tämä saisi krooniset kohtaukset hallintaan. Hänen poikansa tilanne oli vakava.
Poika kärsi harvinaisesta dystrofian muodosta, joka tuhoaa myeliinikerroksen, joka suojaa keskushermoston soluja ja mahdollistaa sulavan tiedonvälityksen aivojen ja kehon muiden osien välillä. Hän sai myös usein kohtauksia.
Sattumalta hänkin löysi kannabisöljyn potentiaalin poikansa kohtauksien hoitoon samalta videolta, jonka Matt Figi oli nähnyt kuukausia ennen Charlotten nimikkolajikkeen syntyä.
Dawnin välitön menestys poikansa kohtausten hoidossa CBD-öljyllä sai hänet liikuttumaan ja tuntemaan olonsa helpottuneeksi. Mutta jo vuoden kuluttua kohtaukset palasivat. Näin ollen Dawn päätti käyttää enemmän THC:tä sisältävää lajiketta, vaikka hänen poikansa oli tuohon aikaan 11-vuotias.
Jälleen kerran kohtausten määrä laski huomattavasti.
Dawn ei kuuntele ihmisiä jotka suhtautuvat varauksella THC:n antamiseen lapsille vaan hän suosittelee lääkekannabiksen käyttöä iästä riippumatta. Dawn on julkaissut kirjan Journey of a Caregiver, joka kertoo hänen 15-vuotisesta urastaan omaishoitajana.
Hän sanoo epäilijöille:
”Ei, poikani ei jumita tai ole pilvessä. Hän on eloisa eikä hän saa kohtauksia.”
Toimivista lääkkeistä ei puhuta, jotta myrkyt myisivät paremmin
Tri Guptan tähdittämän dokumentin tuottajat tekivät ymmärrettävän virheen. Dokumentissa todetaan, että israelilaiset aloittivat ensimmäisenä ja ainoana tutkimaan kannabiksen käyttöä epilepsian hoidossa 1970-luvulla. On totta, että he aloittivat tutkimukset noina vuosina ja että he olivat Amerikkaa edellä tutkimuksessa sekä käytäntöönpanossa.
Mutta he eivät olleet ensimmäisiä.
Palataan vuoden 1947 tutkimukseen, joka oli ensimmäinen – vaikkakin lyhyt – katsaus kannabiksen hyödyntämiseen erityisesti lasten kohtausten hoidossa. Verkko-osio uusitusta Antique Cannabis Book –kirjan 2. painoksen kappaleesta 3 ”Suppressed Studies”, kertoo tarinan.
Antique Cannabis Book kertoo kannabiksen lääkekäytöstä ennen vuoden 1937 kieltolakia, jonka jälkeen käyttö vaikeutui huomattavasti. Vasta vuonna 1996 Kaliforniassa meni läpi lakiehdotus 215, joka kumosi jyrkän kieltolain, ja muut osavaltiot seurasivat perässä.
Utahin yliopiston lääketieteellisen laitoksen tutkimusryhmä tutki heidän omaa kannabislajikettaan epilepsiakohtausten hoidossa toisen maailmansodan jälkeen. Tulokset olivat lupaavia.
Tässä yhteenveto 420 Magazine –lehden säilyttämästä tutkimuksesta:
Kannabiksen epilepsiaa torjuva vaikutus – aktiiviset ainesosat, Jean P. Davis, M.D, ja H.H. Ramsey, M.D. [Aktiivinen ainesosa viittaa laboratoriossa valmistettuun THC:hen, sillä THC-hampun saatavuus oli heikkoa]
Tetrahydrokannabinolin (THC) antikonvulsiivinen vaikutus havaittiin laboratoriokokeissa (Loewe and Goodman, Federation Proc. 6:352, 1947) kliinisissä tutkimuksissa, johon osallistui viisi laitoshoidossa ollutta, epilepsiaa sairastavaa lasta.
(…)
Kannabinoleilla [heidän käyttämänsä termi synteettisille THC:n vastineille] on syytä tehdä jatkotutkimuksia ei-laitoshoidossa olevilla epileptikoilla. Uudelleentulostettu lähteestä: Federation Proceedings, Federation of American Society for Experimental Biology, vol. 8, lY49, p. 284.
Lähde: Anti-Epileptic Action Of Marijuana-Active SubstancesTutkimus julkaistiin myöhemmin Salt Lake City Telegram -sanomalehden artikkelissa ”Marijuana Leaf Plays Epilepsy Cure Role” 20. toukokuuta 1949. Kyseinen artikkeli päätyi päihdeviraston arkistoon, liian myöhään jotta Anslinger olisi voinut tehdä mitään tutkimukselle vuonna 1947, mutta sen verran ajoissa että hän ehtii heittämään kapuloita rattaisiin, ettei kannabiksen lääkekäyttöä tutkittaisi enää tulevaisuudessa (lähde).
Tuosta lähtien kannabiksen lääkekäytön tutkimisen rahoittaminen on ollut mahdotonta, ellei tarkoituksena ole lietsoa pelkoa kannabista kohtaan. Presidentti Nixon allekirjoitti huumausainelain vuonna 1970, jossa kannabis luokiteltiin Schedule I eli ı-luokan kategoriaan. Kategoriaan ı luokitellulla aineella ei ole lääkinnällistä käyttöä, se on vaarallinen terveydelle ja addiktoiva.
Voisi kuvitella, että 60 vuodessa ajat olisivat muuttuneet ja että epilepsiasta kärsivät lapset saisivat nykyään turvallisempaa ja tehokkaampaa lääkettä kuin kalliit ja pääasiassa tehottomat antikonvulsantit, joita vielä käytetään.
