Olipa kerran asiantuntija

Kannussaari, tuo kannabiskeskustelun Sipilä

Heti aluksi tahdon tehdä kaikille selväksi ettei minulla ole mitään henkilökohtaista Ehyt ry:n Kim Kannussaarta vastaan.
Hänen kaavoihinsa kangistunut ammattiylpeytensä taas saa niskakarvani pystyyn. Tämän ammattiylpeyden siivittämänä Kannussaari intoutuikin kirjoittamaan blogipäivityksen. Blogin pääpointti onkin otsikosta huolimatta erikoinen; asiantuntijaksi itsensä nimittänyt Kannussaari on harmistunut saamastaan negatiivissävyisestä palautteesta. Hänen ja kollegoidensa asiantuntijuutta on kritisoitu, voitteko kuvitella, vieläpä Suomessa jossa se on demokraattinen oikeus! Tällä Kannussaari arvatenkin viittasi taannoin kirjoittamaani artikkeliin samaan organisaatioon kuuluvasta Sari Ilvosesta.

Myös ilmeisesti MS-taudista kärsivä henkilö oli käynyt YleBattlen aikaan kirjoittamassa Twitteriin jossa hän toivoi Kannussaaren sairastuvan MS-tautiin. Tämänhän olisi voinut käsittää sairaan ihmisen hädänhuudoksi mutta vetäisenpä ennemmin palkokasvin sieraimeen ja rupean marttyyriksi. Sellaiseksi on todella helppo heittäytyä kun ei ole mitään menetettävää.

Keskustelukulttuuria kuuroille korville

Jotta Kannussaari ymmärtäisi huumesotaa sodittavan täällä Suomessakin, olen kirjoittanut sinulle kannabiksen käyttäjän perspektiivistä. Sota ei muutu koskaan, vain tavat millä sitä sotaa käydään.

Tämä on siis minulta sinulle, ihmiseltä ihmiselle:
Tätä kirjoittaessanikin poliisit voisivat hyvin rynnätä sisään kotiini, rikkoa yksityisyyttäni, perimmäistä ihmisoikeuttani. Tätä ei poliisin tarvitse perustella muuten kuin toteamalla ”on syytä epäillä”.
He voisivat penkoa tavarani ja takavarikoida omaisuuteni. Jos olisin oikein huolimaton he voisivat saada saalikseen vajaan gramman kannabista. Mitä tälle vajaalle grammalle tulee hintaa ja kuka oikein on maksumies? Ennen kaikkea, kuka on rikollinen ja kuka uhri?

Saisin sakkojen lisäksi H-merkinnän joka ei koskaan poistu poliisin omasta rekisteristä.
Jokainen voi varmaan arvata tekeekö tuo hallaa työmarkkinoilla.
Nyt kun kuitenkin olen töissä, työpaikalleni ilmoitettaisiin minun jääneen kiinni huumausaine rikoksesta. Tästä seuraisi potkut ja elinkeinoni vietäisiin. Suomi jäisi taas yhtä veronmaksajaa vähemmälle.
Vuokrasopimukseni voitaisiin irtisanoa ja olisin koditon.
Unelmat opiskelupaikasta olisivat valuneet viemäriin ja käytännössä koko tulevaisuuteni olisi pois pyyhkäisty.

Olen vastuullinen käyttäjä. En käytä kannabista työaikoina, auton ratissa tai missään muuallakaan minne päihteet eivät kuulu tai niiden käytöstä on haittaa. Käytän kannabista kohtuudella ja muutenkin niin ettei se ole minulle ongelma. Kaltaisiani ihmisiä on tuhansia. Kuka meidän rankaisemisestamme hyötyisi? Kenelle tästä on haittaa? Kenen moraalinen käsitys on niin kieroutunut että on valmis käyttämään yhteisiä resurssejamme toisten ihmisten vainoamiseen ja vain sen takia että heillä on erilainen elämäntyyli?

Onko kieltolaki sitten perusteltavissa ongelmakäyttäjien suojelulla?

Ongelmakäyttäjiä löytyy jokaisesta päihteitä käyttävästä yhteiskuntaluokasta. Miten laittomien huumausaineiden ongelmakäyttäjät eroavat esim. alkoholin ongelmakäyttäjistä? Autetaanko alkoholin ongelmakäyttäjiä rankaisemalla heitä? Apua on todella vaikea lähteä hakemaan kun huume-sanan stigma sumentaa kanssaihmisten järjenkäytön ja empatiakyvyn.

Alaikäisten suojelullako sitten?

On tärkeää valistaa nuoria päihteistä. On todella tärkeää että valistusinformaatio on täyttä faktaa.
Mutta mitä jos alaikäinen kaikesta tästä huolimatta haluaa kokeilla jotain päihdettä? Alkoholia ja tupakkaa on hankala saada koska myyntiä valvotaan ja alaikäiselle välittäminenkin on rikos. Pimeitä huumemarkkinoita ei valvo kukaan ja alaikäisille myynti on arkipäivää. Jopa osa alaikäisistä pyörittää huumekauppaa.

Olit ehdottanut lakivaliokunnalle että alaikäisten rangaistavuudesta luovuttaisiin ja tilalle otettaisiin puhuttelut. Oletan että tämä toimisi samalla kaavalla kuin alkoholin kanssa, sosiaaliviranomaisten kautta.

Hyvä homma mutta mihin perustat aikuisten ihmisten rankaisemisen? Millä logiikalla se on oikeutetumpaa?

Kokeillaanko kansantaloudellisesti?

Huumesotaa on jatkettu vuosikymmeniä ja sen ylläpitämiseen on kulutettu valtavat määrät poliisiresursseja ja rahaa. Kaikki tämä veronmaksajien lompakoista.
Huumeisiin käytetyt rahat vaihtavat pimeästi omistajaa. Näin ollen valtio ei pääse perimään myydystä tuotteesta veroa joka sille kuuluisi, kuten esimerkkinä alkoholista ja tupakasta. Näistä kerätyillä veroilla kompensoidaan mm. sairaanhoidon kustannuksia. Kieltolain myötä vain kulut kertyvät valtion maksettavaksi. Onkin naurettavaa väittää ettei järjestelmä kestäisi toista laillista päihdettä kun sen on kestettävä kaikki päihteet jo nyt, oli ne laillisia tai ei.

Käyttäjiä enemmän jos tarjonta olisi laillista?

Kuten aiemmin sanoin, on huumesotaa jatkettu vuosikymmenet. Tästä huolimatta huumeiden käyttäjiä on nyt enemmän kuin koskaan ennen. Käyttäjien määrä on kasvanut tasaisesti kieltolaista huolimatta. Tämä myös todistaa sen että jos ihminen jotain huumetta haluaa, sitä myös saa. Ei kukaan osta tupakkaa tai alkoholiakaan jos ei niitä halua. Miksi joku tekisi päinvastoin jos kannabista saisi laillisesti?

Terveydenhuollon kautta? Riskiryhmät? Anyone?

Väsäämästäsi faktapaketista löysin väittämäsi ettei terveellistä päihdettä olekaan.
Myytti johon vastaat kuului näin: ”Kannabis on terveellisempää kuin alkoholi”.
Tämähän on totta, mutta ei sulje pois sitä etteikö joku päihde voisi olla terveellisempi kuin toinen. Pois tuollainen kapulateksti jonka ainoa tarkoitus on viedä huomio pois kieltolain puutteista.
Kärjistettynä mittarina voisi toimia esimerkiksi eri päihteisiin kuolleiden määrät.
Alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin kuoli vuonna 2014 noin 1500 henkeä.
Tupakkaan vuosittain noin 5000. Kannabiksen tuhansien vuosien saldo on edelleen pyöreä nolla (0).
Joten yksinkertaiseen väittämään yksinkertainen vastaus: kyllä, kannabis on terveellisempää kuin alkoholi.

Jos jokin päihde ei sovi sinulle, sitä ei silloin kannata käyttää. Jos käyttö ei pysy hanskassa on silloin saatava apua, ei keppiä. Tämän kepin jäljet nimittäin näkyvät koko loppuiän.

Valtio maksaa kaikkien päihteiden aiheuttamat haitat jo nyt, ilman minkäänlaista kompensaatiota.

Meidän asiantuntija tekee teidän asiantuntijan työt

Maailman johtavien asiantuntijoiden lausunnot ovat täydellisessä ristiriidassa Kannussaaren kanssa.
Mm. YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin johtama asiantuntijoiden ryhmä on esittänyt huumeiden laillistamista.
Tämä ei kieli muusta kuin hänen omista intresseistään, jotka sumentavat hänen kykynsä nähdä asiaa kokonaisuutena ja muusta kuin päihdevalistajan perspektiivistä. Näin ollen hänen asiantuntijuutensa on vähintäänkin kyseenalainen.

Kun särkee niin apu ei ole lähellä

Jotta huumesota olisi täydellinen fiasko, on sen syövereihin imaistu viimeinen ryhmä jonka siitä tulisi kärsiä: sairaat, lääkitystä tarvitsevat ihmiset. Epileptisistä kouristuksista kärsivät lapset, MS-potilaat, fibromyalgiaa sairastavat… Listaa voisi jatkaa kymmenillä sairauksilla joihin lääkekannabis on luonnollinen ja tehokas hoitokeino. Suomessa lääkekannabista saa tällä hetkellä vain reilut 200 ihmistä. Tarvetta taas olisi kymmenille tuhansille. Lääkettä saa vain Valviran erikoisluvalla.

Kannabista lääkkeeksi tarvitsevat kärsivät samasta stigmasta kuin viihdekäyttäjät. Ihmiset eivät voi edes ehdottaa lääkärille lääkekannabiksen kokeilua mielivaltaisten ehtojen ja ”käypä hoito” -mentaliteetin takia. Suomesta on erittäin vaikeaa löytää lääkäri joka puoltaisi lääkekannabiksen erikoislupa hakemusta.

Tämä siis olkoon vastineeni Ehyt ry:n itse itsensä kannabisasiantuntijaksi kruunanneelle Kim Kannussaarelle. Kirjoitin tämän blogin en vain itseni, vaan kaikkien niiden suomalaisten puolesta jotka haluavat muutosta tämänhetkiseen surkeaakin surkeampaan huume- ja lääkepolitiikkaan. Asiantuntijuuteen vaaditaan muutakin kuin valistajan tausta ja ulkoa opitut mantrat. On osattava tunnistaa syyt, ei seuraukset. Tästä lähtökulmasta syntyy haittoja ehkäisevä päihdetyö.
Laillistaminen on kuin lääke syöpään jota kieltolaiksi kutsutaan.