Entinen narkomaani nykysin laillinen narkomaani

Entisenä päihteiden väärinkäyttäjänä olen huolestunut Suomen tämänhetkisestä päihdepolitiikasta. Asia vaivaa minua sen verran, että viimein rohkenin tuoda julki oman mielipiteeni somen kautta. Niin moni asia kyseisessä aiheessa vaatisi uudenlaista tarkastelua ja näkökulmaa, että on melkein mahdotonta keksiä mistä aloittaa. Kaikista tärkeimpänä asiana pidän kuitenkin sitä tosiasiaa, etteivät huumeiden ongelmakäyttäjät ole rikollisia, vaan sairaita ihmisiä, jotka tarvitsevat kipeästi apua.
Tällä hetkellä Suomen laki kuitenkin määrittelee huumeiden käyttäjän rikolliseksi ja käytön rangaistavaksi teoksi. Suuri osa pitää tätä varmasti itsestään selvänä asiana, ajattelematta kuitenkaan kuinka se vaikuttaa yhteiskuntamme yhteiseen hyvinvointiin. Hyvänä esimerkkinä toimii tästä Portugalin toiminta, joka johti 50% suonensisäisten huumeiden alenemiseen. Portugalin dekriminalisoidessa huumeiden käytön tulokset ovat vaikuttavia. Rikollinen toiminta ei enää dekriminalisoinnin myötä pyöritä suuria rahavirtoja ja huumebisnestä. Arvatkaapa vaan saako dekriminalisointi kannatusta juuri näiltä huumeita välittäviltä henkilöiltä, jotka tienaavat suuria summia toisten riippuvuuksien kustannuksella. Tosin tätä saman tyyppistä bisnestähän valtio pyörittää ihan laillisesti tupakan ja alkoholin avulla.
Riipuvuus ei aiheuta vain fyysistä addiktiota, vaan se on myös hyvin pitkälti sosiaalista toimintaa sekä oman henkisen pahoinvoinnin epäonnistunut yritys parantaa itseään. Entä mitä tapahtuisi maamme nuorien päihteidenkäytölle jos huumeet jaettaisiinkin sairaalaympäristössä, niiden käyttö ei liittyisi rikolliseen toimintaan eikä sosiaalisiin tilanteisiin ja kavereiden hyväksyntään? Jos huumeriippuvuutta hoidettaisiin kuin diabetesta, kuinka suuri hohto siitä katoaisi? Väitänpä, että jos esimerkiksi alkoholia tarjoiltaisiin vain sairaalaoloissa, aika monen viinat jäisi juomatta. Vertaan asiaa tahallisesti alkoholiin, jotta asiani ydin olisi helpompi ymmärtää. Suurempi osa Suomalaisista kuitenkin käyttää alkoholia kokaiinin sijaan. Tästä saankin oivan aasin sillan alkoholipolitiikkaan. Eihän alkoholistejakaan passiteta vankilaan, vaikka alkoholin aiheuttamat tuhot eivät niin valtavasti poikkeakkaan huumeiden aiheuttamista vaurioista . Toiko alkoholin kieltolakikaan pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia yhteiskuntamme hyvinvointiin? Voidaanko kieltämällä ja rankaisemalla yleensäkkään saada koskaan koko ihmiskuntaa tottelemaan ja käyttäytymään yhteiskunnan päättäjien toivomalla tavalla. Onko tällainen holhous ja ohjaus edes meidän tavallisten ihmisten ja yksilöiden edun mukaista?
Mietin mikä sai aikaan vuosikymmeniä kestäneen huumeiden vastaisen sodan jolle ei näytä loppua tulevan. Alkoiko kaikki kannabiksesta, jota ei saatu patentoitua sen vuoksi että se on kasvi. Mikä oli yhdysvaltain presidentti Nixonin todellinen motivaatio hyödyttömälle huumesodalle, johon hän oli valmis laittamaan rahaa ja resursseja? Kaikki nämä rahat ja resurssit tuhlattiin maan päällämme kasvavan kasvin ja sitä käyttävien ihmisten jahtaamiseen. Tämä kasvi aiheutti sotilaiden kieltäytymisen sotimasta, joten se piti korvata tehokkaammilla aineilla. Sodat, raha ja tehokkuus, siitäkö on lasten ja nuorten tulevaisuus tehty? Laitetaan rauhaa rakastavat ituhipit vankilaan ja annetaan maamme viisaiden johtajien johdattaa meidät sokeina kohti tehokasta ja tunneköyhää yhteiskuntaa. Kuinka kauan kestää, että ihmisten silmät aukeavat ja milloin se on jo liian myöhäistä? Kuinka fiksut ihmiset saatiin niin aivopestyä, etteivät he enää metsää puilta.
Samaan aikaan kun yhteiskuntamme varoja laitetaan hyödyttömään huumesotaan, lääkeyhtiöiden kassat senkun laulaa . Itse jo kerran leikatun välilevyn pullistuman kivuista kärsivänä ennemmin hoitaisin kipujani vaikka kannabiksella, mutta pahimmillaan tämän kasvin poltto veisi minut jopa vankilaan saakka. Kannabiksen terveysvaikutuksiin liittyvät tutkimukset ovat jääneet surullisen vähäiseksi sen kriminalisoinnin sekä demonisoinnin vuoksi. Kuitenkin kun astelen päivystävän lääkärin vastaanotolle, ei huumaavien lääkkeiden saannille näytä olevan minkäänlaista rajaa. Olen joutunut jopa toppuuttelemaan sekä kieltäytymään minulle lääkärin vastaanotolla tarjotuista lääkkeistä. Viime kerralla olisin saanut jo syömieni lääkkeiden rinnalle oxycodoneja. Nämäkin morfiini johdannaiset lääkkeet aiheuttavat vakavaa riippuvuutta ja järkyttäviä vieroitusoireita, joita esimerkiksi kannabiksella ei ole. Tietämättömille kerrottakoon, että heroiini ja morfiini ovat molemmat oopiumin unikosta valmistettua ainetta. Näistä heroiini on laiton päihde ja oxycodoni lääkäreiden määräämää kipulääkettä.
Mielessäni risteilee kymmenittäin kysymyksiä joihin en tunnu saavan kunnollisa vastauksia. Miksi huumeet ovat edes luokiteltu laittomiksi , kun muita riippuvuutta aiheuttavia päihteitä saa ostaa ruokakaupasta? Paljonko kuolee tupakoinnin – ja alkoholin aiheuttamiin sairauksiin? Moniko tuhlaa oi niin kallisarvoisia verorahojamme omalla terveytensä laiminlyönnillä, epäterveellisellä ravinnolla ja liikkumattomuudella, mikä aiheuttaa lukemattomia liitännäisseurauksia. Moniko ei pääse irti edes kahvista ja samaan hengenvetoon vaatii päihderiippuvaista ottamaan vain itseään niskasta kiinni tajuamatta lainkaan, millaisissa saappaissa päihderiipuvainen tässä elämässä tallustaa.
Terveydenhuoltomme tarjoaa monenlaisia palveluita maamme päihderiippuvaisille. Yksi näistä hoitomuodoista on huumeriippuvaisille tarkoitettu surullisen kuuluisa korvaushoito. Itse olen yksi näistä onnekkaista joka sai tämän hoidon avulla elämäni järjestykseen ja pääsin irti huumeriippuvaisen elämästä, johon olin kuluttanut elämästäni jo liian monta vuotta. Yksi hämmennystä aiheuttava ja ristiriitaiselta kuulostava ehto korvaushoitoon pääsylle on, että henkilöllä täytyy olla puhtaat seulat ennen siihen pääsyä. Tälle on varmasti hyvät ja tarkoin harkitut perusteet, mutta asialla on myös toinen puoli. Miksi apua pyytävän päihderiippuvaisen tulee ensin päästä itsenäisesti irti huumeista, ennenkuin hän voi saada apua? Eikö juuri sen takia tulla pyytämään terveydenhuollon apua, ettei pärjää ongelmiensa ja riippuvuutensa kanssa yksin? Ei ole myöskään mitenkään harvinaista , että päihderiippuvainen saa odottaa hoitoon pääsyä kuukausikaupalla ja tällä systeemillä myös testataan asiakkan motivaatiota ja hoitoon sitoutumista. Ajatelkaa jos näin tehtäisiin muillekkin sairaille potilaille; apua saat kunhan ensin vakuutat terveydenhuollon ammattilaiset hoitoonsitoutuvuudestasi ja tarpeeksi korkeasta motivaatiosta. Ei siis varmaan jää epäselväksi kenellekkään, että päihderiippuvainen saa huonointa – ja epätasa- arvoisinta kohtelua terveydenhuollossa. Valtavan häpeän ja huonnomuuden tunteen takia heillä ei ole enää voimia puolustaa tässä asiassa omia oikeuksiaan, saatika että niitä oikeuksia sitten edes jaettaisiin.
Olen kuullut myös korvaushoidon tuhlaavan yhteiskuntamme rahoja ja edes kaikki terveydenhuollon ammattilaiset eivät arvosta omaa työtään sen parissa. Miksi? Rahoja kuitenkin ”tuhlataan” tupakoitsijan, liika lihavien, alkoholistien ja muiden sairaiden hoitoon. Eikö nämä rahat olleetkaan tarkoitettu juuri sairaita varten? On monta tapaa sairastua ja terveydenhuollon ammattilaisten tulisi hoitaa työnsä ylpeinä siitä, että he koittavat auttaa asiakastaan sairauteen katsomatta. Montako kertaa hoitaja ei viitsinyt vaivautua tarkistamaan, olinko saanut korvaushoito lääkkeeni sulatettua ja montako kertaa kuulin työhön kyllästyneen hoitajan huokauksia? Jos edes hoitajat eivät ota työtään tämän vakavammin tai hoida työtään mikä heille kuuluu asiaankuuluvalla tavalla, eikai kukaan muukaan heidän työtään tule koskaan arvostamaan, saatika että potilas tällaiselta hoitajalta tulisi tarvitsemansa asianmukaisen avun saamaan. Nämä narkomaanit ovat hänen asiakkaitaan ja hän on heitä sieltä auttamassa, ei alentamassa. Olkaa hoitajat ylpeitä tekemästänne työstä, etsikää se työ motivaatio itsestänne, kouluttautukaa ja etsikää käsiinne tietoa, ja niin te voitte auttaa omalla osallanne taistelussa riippuvuuksia ei riippuvaisia vastaan.
Nyt käsi sydämelle ihmiset! Kuinka moni meistä pystyisi samaan kuin päihderiippuvaiset? Miten monta traumaa heidänkin päihteiden käytön taustalla voi olla, mistä me muut emme tiedä yhtikäs mitään. Mitä me todella tiedämme riippuvuuksista ja kuinka itse selviytyisimme riippuvuuden kahleista? Kuinka monella tämänkin tekstin lukijalla on jokin riippuvuus ja kuinka moni heistä kykenisi siitä pääsemään irti pelkällä tahdonvoimalla? Eikö kaupoissa myytävät nikotiini tabletit, sumutteet yms. ole tupakoitsijan korvaushoitolääkkeitä? Ei tupakoitsijoita silti laiteta vankilaan heidän riippuvuutensa takia. Meidän tulee ennenkaikkea ymmärtää ja tutkia syitä päihteiden käytön takana. Itse riippuvuus on vain oire jostain taustalla piilevästä suuremmasta asiasta. On tyhmää aloittaa tupakointi tai huumeiden käyttö, mutta varsinkin nuoret tekevät tyhmiäkin asioita. He haluavat tulla hyväksytyiksi keinolla millä hyvänsä ja nuoruus on jo ilman päihteitäkin rankkaa suurten muutosten aikaa. Näistä nuorista sitten kasvaa aikuisia ja siinä vaiheessa heistä tulee valitettavan usein tälle super tehokkaalle yhteiskunnalle vain riesa. Entäpä jos joskus muinoin kuitenkin tässä yhteiskunnassa piili kaunis ajatus siitä, että kaikki olivat arvokkaita ja tärkeitä. Jos yksi oli heikomassa asemassa, muut tukivat sitä. Ja niin rakentui terveydenhuolto ja muut palaset, joiden avulla jokaisesta pidettiin huolta.
Tämän tekstin tarkoitus on saada keskustelua aikaan. Ei oltaisi enää asioista hiljaa ja seurattaisi tätä menoa vain sivusta. Meillä kaikilla on joku tuttu tai sukulainen, oma tytär, veli tai siskon kaiman poika jolla on päihderiippuvuus. Heidän takiaan ottakaa selvää asioista, toimikaa, vaikuttakaa, herättäkää keskustelua kahvipöydässä vakavistakin asioista jotka kaipaavat meidän kaikkien huomioita. Me ei olla vielä niii omaa napaa tuijottava toisista piittaamaton kansa, että me tyydyttäisiin vain sivusta seuraamaan kun ihmisten oikeudet ja avun huudot valuvat likaviemäriin ja siksi…