Olen yli 60-v. nainen. Lapsuudessani koin mm. perheväkivaltahelvetin sekä lapsuudenperheessäni että avioliitossa (siis seurausta lapsuudenperheen traumojen ratkaisuyritys avioitumalla isäni kaltaisen miehen kanssa). Olen ollut monenlaisissa terapioissa itse niihin hakeutuen, paras oli suljettu terapiaryhmä seksuaalisesti hyväksikäytetyille naisille. Siinä kävin 9 vuotta.

Aluksi reagoin somaattisesti hyvin monilla sairauksilla – seuraus tke:lle jääminen vakivirastani. Sitten tiedostin yhdessä päivässä olevani vakavassa masennuksessa luettuani Neil Hardwickin kirjan Hullun lailla! Heti luettuani kirjan hakeuduin välittömästi psykiatrian pkl:lle koska huomasin tilani olevan hengenvaarallinen.

Törmäsin kannabikseen n. 11 vuotta sitten ja se tuli vastaan ihan hupikäytössä. Heti alkuun huomasi ihan hullun buustin mielialaan ja tuntemuksiin, ja pystyin jopa tuntemaan positiivisiakin tunteita. Oon siis lapsest saakka ollu tosi ahdistunu koti- ja koulukiusaamisen johdosta, eikä se oo ajanmittaa muuta tehnyt kun pahentunut tai pysynyt samana.

Luokittelen itseni viihdekäyttäjäksi, mutta kokemukseni mukaan myös viihdekäyttäjillä on usein lääkinnällisiä syitä käyttää kannabista.

Ensimmäiset kerrat kokeilin kannabista satunnaisissa asiayhteyksissä, ja pidin sen käyttöä ihan mukavana, mutta en varsinaisesti kokenut sitä oikein omaksi jutuksi. Varsinaisesti pössyttelyn aloitin muutama vuosi sitten kun kärsin vaativista töistä johtuen kuukausia pitkittyneestä, lähes lamauttavasta stressistä.