Juoksijan ‘pilvi’: Kannabiksen käyttö kestävyysurheilussa
Maratoonari pilvessä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta on olemassa viitteitä siitä että kannabis ja kestävyysjuoksu voivat hyvinkin sopia yhteen.
Avery Collins [artikkelikuvassa] on yksi monista juoksijoista, jotka sanovat kannabiksen polttamisen tai syömisen lievittävän kipua, väsymystä ja ahdistusta pitkillä juoksuilla. “Minulle se on henkinen tapahtuma”, hän sanoi äskettäin. “Kaikki on täydellistä, kaikki on puhdasta autuutta.”
Mutta Collins ei puhu kannabiksen vaikutuksista. Hän puhuu juoksijan ‘pilvestä’ eli luonnollisesta kestävyysurheiluharjoituksen aikaansaamasta hyvänolontunteesta. 25-vuotias ultrajuoksija on kannabiksen käyttäjä, mutta ei se vääristellyn stereotypian sohvalla löhöävä roskaruokaa ja videopelejä kuluttava pössyttelijä. Viimeisen kolmen vuoden aikana hän on suorittanut kolmekymmentä ultrajuoksua joista kuusi oli pituudeltaan vähintään 160 kilometriä. Näistä kilpailuista eräs oli yli 320 kilometrin juoksu läpi Kalliovuorten, jonka hän voitti 65 tunnissa.
Avery sanoo että kannabiksen syöminen ennen juoksua ja sen aikana ei hidasta häntä, kuten voisi kuvitella, vaan itse asiassa parantaa kokemusta.
“Se oli hämmästyttävää”, Avery muistelee ensimmäistä kertaa jolloin hän kokeili kannabiksen ja juoksun yhdistämistä. “Se auttaa minua pysymään hetkessä ja ottamaan tilanteet vastaan eri paikoissa.”
Collins toteaa nopeasti, että vaikka hän nauttiikin juoksusta pilvessä, hän ei käytä sitä koskaan kilpailuissa eikä ole sitä mieltä, että hänen menestyksensä olisi kannabiksen ansiota. Tällä hetkellä Maailman antidopingtoimisto WADA luokittelee kannabiksen kielletyksi aineeksi kilpailuissa, ja monilla suosituilla maratoneilla juoksijoita testataan myös kannabiksen suhteen. Tämä herättää kysymyksen: onko kannabis suorituskykyä parantava aine?
Kiellosta huolimatta pilvessä juoksemisesta on tullut yhä suositumpi suuntaus urheilijoilla jotka käyttävät sitä väsymyksen, ikävystymisen tai ahdistuksen välttämiseen pitkillä juoksuilla tai kivunlievittäjänä ja tulehdusta hoitavana aineena palautumisjaksojen aikana. Toinen johtava ultrajuoksija Jenn Shelton kertoi Wall Street Journalille käyttävänsä kannabista harjoittelussaan, samoin kuin triathlonisti Clifford Drusinsky. Ja kuka voisi unohtaa Arnold Schwarzeneggerin polttamassa kannabissavuketta Pumping Iron -videollaan?
Samaan aikaan laillinen kannabisteollisuus hakee paikkaansa kestävyysjuoksun maailmassa. Syötäviä kannabistuotteita valmistava Incredibles ja kannabispiippuja valmistava Roll-uh-Bowl ovat sponsoroineet Collinsia, ja kannabista viljelevä yritys Cresco Labs sponsoroi hiljattain Chicagon maratonia.
Kaksi vuotta sitten 4/20 Games aloitti kiertueen Yhdysvalloissa, järjestäen juoksuja ja konsertteja tuodakseen esiin kannabista käyttäviä urheilijoita. Verkkoyhteisöt kuten Cannafit ja NORML yhdistävät kannabista käyttäviä urheilijoita ja juoksijoiden ryhmiä, kuten Run On Grass (“Juokse ruoholla”) Denverissä.
Neurobiologinen tutkimus
Vaikka tämä voi tuntua olevan ristiriidassa pössyttelijästereotypian kanssa, viimeaikainen neurobiologinen tutkimus viittaa siihen että kannabis ja juoksu saattavat olla enemmän yhteydessä toisiinsa kuin on luultu.
“Perinteisesti kuvatun juoksijan pilven on ajateltu johtuvan opioidien peptideistä kuten endorfiineistä”, sanoo Eckerd Collegen biologian apulaisprofessori Gregory Gerdeman, joka on tutkinut liikunnan vaikutuksia mielialaan ja aivokemiaan. Mutta endorfiinit eivät läpäise veri-aivoestettä, hän selittää, joten pitkän matkan juoksijoiden kokema luonnollinen euforia on tuskin endorfiinien aiheuttama. Kyse on todennäköisemmin aivojen endokannabinoidijärjestelmästä.
Kun Collins (tai kuka muu tahansa) käyttää kannabista, sen THC sitoutuu kannabinoidireseptoreihin aivoissa ja saa aikaan psykoaktiivisen vaikutuksen. Tämä endokannabinoidijärjestelmä säätelee osaltaan myös ruokahalua, kivun tuntemusta, tunteita, muistia ja paljon muuta.
Hamburg-Eppendorfin yliopistollisen sairaalan tutkija, tohtori Johannes Fuss, oli mukana tekemässä tutkimusta joka hänen omien sanojensa mukaan “tutki neurobiologisia mekanismeja jotka välittävät emotionaalisia hyötyjä akuutin liikunnan jälkeen, eli niin sanottua juoksijan pilveä”. Fuss havaitsi, että endokannabinoidijärjestelmällä on keskeinen rooli juoksemisen emotionaalisessa puolessa.
“Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että pitkänmatkan juokseminen kehittyi esi-isillämme, kun metsät vaihtuivat avoimiin savanneihin Afrikassa”, Fuss sanoi. “Tämä ympäristön muuttuminen mahdollisti saaliin jahtaamisen kestävyysjuoksemalla. Vähentynyt kivuntunne ja vähentynyt ahdistus pitkän juoksun aikana on ollut etu juokseville metsästäjille.”
“Kun ihminen kuntoilee 30 minuuttia, anandamidi-nimisen endokannabinoidin pitoisuus veressä nousee”, sanoo Gerdeman. “Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että potilaiden hyvänolon tunteen kasvu korreloi vahvasti veren anandamidipitoisuuden kanssa. Niinpä aloimme puhua anandamidistä juoksun neurobiologisena palkkiona. Se saa olosi tuntumaan hyvältä… ja anandamidi toimii monella tapaa samoin kuin THC. Se on saanut nimensä sanasta ananda, mikä tarkoittaa autuutta sanskritin kielellä.”
Suoritusta parantava aine?
Tähän mennessä ei ole tehty varsinaisia tutkimuksia siitä, kuinka kannabis ja juoksu toimivat yhdessä. Jenn Shelton kertoi Wall Street Journalin haastattelussa, että hän ei ole käyttänyt kannabista kilpailun aikana, koska hän uskoo sen parantavan suorituskykyä. Jos ihmisen aivojen endokannabinoidijärjestelmä säätelee väsymystä, ei ole poissuljettua että tämän järjestelmän stimulaatio kannabiksella voisi vähentää sekä fyysistä että henkistä uupumusta, tuoden kannabiksen lähemmäksi suorituskykyä parantavia aineita.
Maailman antidopingtoimisto WADA kieltäytyi haastattelusta tähän alkuperäiseen The Guardianin artikkeliin, mutta kertoo lausunnossaan että vuonna 2013 he nostivat urheilijoilla hyväksyttäviä kannabinoidien tasoja niin, että kilpailujen ulkopuolinen käyttö ei aiheuta hylkäämistä. Silti mikä tahansa käyttö juuri ennen urheilutapahtumaa on edelleen kiellettyä.
WADA ei ole yksin kannabiskielteisyytensä kanssa. Amerikkalaisen jalkapallon kattojärjestö NFL on ollut usein kritiikin kohteena kannabiskieltonsa takia, koska monet jenkkifutiksen pelaajat väittävät sen olevan terveellinen vaihtoehto kipulääkkeille. Viime viikolla Indianapolis Coltsin pelaaja Pat McAfee testattiin välittömästi sen jälkeen, kun hän oli twiitannut muutamia 420-kannabisvitsejä. NCAA:lla (National Collegiate Athletic Association) on ollut myös pitkään nollatoleranssi kannabikseen, mutta sekin harkitsee parhaillaan kantansa pehmentämistä sillä perusteella että kannabis ei ole suorituskykyä parantava aine.
“50% tapaamistani juoksijoista on innokkaita kannabiksen käyttäjiä… Oikeastaan kukaan heistä ei puhu siitä avoimesti.” –Avery Collins
Gerdeman varoittaa, että aloittelevien juoksijoiden ja uusien kannabiksen käyttäjien ei luultavasti ole viisasta yhdistää näitä kahta. “On mahdollista että kannabiksesta voisi hyötyä joku joka on juuri aloittamassa harjoitusohjelmaa,” hän sanoi, “mutta kannabiksen käyttö nostaa sykettä, joten se voi tehdä urheilemaan tottumattoman sekavaksi ja aiheuttaa piikin verenpaineeseen. Se voi olla vaarallista vanhemmalla henkilöllä, jolla on alkava sydän- ja verisuonitauti.”
Olipa kannabis sitten hyödyllistä, haitallista, suorituskykyä parantavaa tai jotain siltä väliltä, lisäksi on vielä sosiaalisen leimautumisen pelko minkä vuoksi urheilijat eivät halua tulla liitetyksi siihen. “Sanoisin, että 50% tapaamistani juoksijoista on innokkaita kannabiksen käyttäjiä; osa iltaisin ja osa koko päivän, osa vain juoksujen aikana ja sen jälkeen”, Collins sanoi. “Mutta oikeastaan kukaan heistä ei puhu siitä avoimesti.”
“Tiedän paljon kestävyysjuoksijoita jotka salaavat kannabiksen käyttönsä”, sanoo puolestaan entinen ammattilaisjuoksija Chris Barnicle, joka ryhtyi kannabiksen puolestapuhujaksi ja mainostaa itseään “maailman nopeimpana pilvipäänä”.
“On olemassa käsitys, että kannabista käyttävät ihmiset eivät ole urheilullisia, mutta se johtuu siitä että urheilulliset käyttäjät eivät ole useinkaan edustettuina. Yleisö näkee vain ihmisiä, jotka käyttävät kannabista kaiket päivät eivätkä ole aktiivisia.”
Toimittaja: MS-potilas Juha
Käännetty 2.5.2016 julkaistusta The Guardianin artikkelista:
http://www.theguardian.com/society/2016/may/02/marijuana-athlete-running-performance-enhancing-drug
Huh. Aika jännä. Olen aika varma, että luin useita vuosia sitten “Runner’s High” artikkelia Wikipediassa ja siellä oli maininta tutkimuksesta, jonka mukaan tuo ilmiö on enemmän kiinni endokannabinoideista, kuin endorfiineista.
Vuotta myöhemmin tuo maininta tuosta tutkimuksesta oli poistettu.
I like this blog it’s a master piece! Glad I discovered this
ohttps://69v.topn google.Raise range