Tutustuin kannabikseen 16 vuotiaana, jolloin kiinnostuin päihdepolitiikasta. Poltin ekan sätkän 21 vuotiaana, jolloin tiesin kannabiksesta jo mielestäni riittävästi. Koin sen turvalliseksi päihteeksi. Meni vuosia, toinen toisensa perään. Polttelin aina silloin tällöin ja joskus vähän enemmänkin. Sitten sairastuin unettomuuteen, johon huomasin kannabiksen auttavan. Vaihtoehtona oli lääkkeet tai/ja alkoholi, joten valinta ei ollut vaikea. Sittemmin mieleni järkkyi ja aloin saada merkittäviä ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Näitä hoitaakseni sain lääkäriltä lääkkeitä, jotka eivät auttaneet mutta tekivät olon epämiellyttäväksi. Sen sijaan jo pieni määrä 0,1-0,3 g kannabista auttoi ja auttoi niin hyvin, etten tarvinnut muuta lääkettä.

Moi Tuomas! Olen viimeiset 10 vuotta ravannut lääkärissä erilaisten oireideni elanssa. Julkiselta puolelta ei diagnoosia/apua heru missään muodossa vaikka kärsin jatkuvista nivel/lihaskivuista, vakavasta unihäiriöstä ja toistuvasta masennuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuneisuushäiriöstä ja liudasta muita fyysisiä oireita kuten ruokahaluttomudesta ja päänsärystä. Ensin tilannettani käsiteltiin pelkästään psyykkisenä oireiluna mutta nivel/lihaskivut ovat vahvistuneet vuosien myötä, joten itse epäilen fibromyalgiaa. Julkisen puolen lääkäri ja fysiatri kuitenkin pompottelevat vastuuta lääkityksestä/diagnosoinnista edestakaisin saamatta asiaan mitään konkreettista edistystä. Jokaisen eri lääkärikäynnin välissä olen odottanut useita kuukausia ja ravannut lukuisissa testeissä. Yksityiseltä tiedustellessani olisin diagnoosin saanut varmasti heti, mutta varaa siihen minulla ei kuitenkaan ole. Julkisella puolella en uskaltaisi edes lääkekannabista ottaa puheeksi ongelmakäyttäjämerkinnän pelossa, vaikka tiedän sen auttavan.