Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui kun olin asunut n. 10 kuukautta Alankomaissa, olin ollut n. 1,5 kuukautta Au pairina ja loukannut selkäni pari viikkoa aikaisemmin nostaessani nuorimman hoidettavani lastenvaunuineen pihalle (etuoven edessä oli kaksi porrasta). Olin lukenut kannabiksesta jo monta kuukautta, olin kiinnostunut aiheesta koska huomasin että aika moni kavereistani käyttää kannabista. Selkäni rupesi tuntumaan paremmalta tokalla kerralla, ekalla kerralla jointti meinasi hajota käsiin eikä se oikein tuntunut vaikuttavan ollenkaan.

Tutustuin kannabikseen 16 vuotiaana, jolloin kiinnostuin päihdepolitiikasta. Poltin ekan sätkän 21 vuotiaana, jolloin tiesin kannabiksesta jo mielestäni riittävästi. Koin sen turvalliseksi päihteeksi. Meni vuosia, toinen toisensa perään. Polttelin aina silloin tällöin ja joskus vähän enemmänkin. Sitten sairastuin unettomuuteen, johon huomasin kannabiksen auttavan. Vaihtoehtona oli lääkkeet tai/ja alkoholi, joten valinta ei ollut vaikea. Sittemmin mieleni järkkyi ja aloin saada merkittäviä ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Näitä hoitaakseni sain lääkäriltä lääkkeitä, jotka eivät auttaneet mutta tekivät olon epämiellyttäväksi. Sen sijaan jo pieni määrä 0,1-0,3 g kannabista auttoi ja auttoi niin hyvin, etten tarvinnut muuta lääkettä.