Olen käynyt nyt AD/HD tutkimuksissa vajaan vuoden verran, kunnallisella juuri tuloksetta, yksityisellä tulos alkaa jo näkyä. On määrätty pillereitä joista ei tunnu tulevan muuta kuin syvä vitutus ja ummetus.

AD/HD on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus jonka oireet alkavat jo lapsuudessa, ja sillon minullakin alkoivat oireilut. Kuitenkin peruskoulun aloitettuani jouduin kiusaamisen kierteeseen joka kesti läpi koko ala-asteen, käännyin sisäänpäin ja yritin pitää matalaa profiilia. Kotona kuitenkin sain olla oma vilkas ja luova itseni, mikä tietysti oli loistavaa.

Pohdintaa: Arvostan kyllä lääketieteen ammattilaisia. Suomessa on paljon hyviä lääkäreitä, mutta ikävä kyllä myös puoskareita. Lääkäreillä ei ole valitettavasti aikaa perehtyä potilaaseen. Moni lääkäri ei oman kokemukseni mukaan edes välitä potilaasata, vaan ihmiset jaotellaan yhteiskuntaluokan mukaan. Sitten puhutaan potilasoikeuksista. Mitä ne yleensä on. Olen kokenut lääkärien toimesta erittäin pahat hoitovirheet.

Olen 23-vuotias nainen, ja kärsinyt aurallisesta migreenistä jo ala-asteelta lähtien. Aluksi kohtaukset olivat satunnaisia ja jokseenkin siedettäviä. Pientä näköhaittaa, etovaa oloa ja päänsärkyä. Lukioon mennessäni migreenikohtaukset pahenivat; migreenin sattuessa en nähnyt ollenkaan eteeni, oksentelin useita tunteja, en pystynyt puhumaan, ja pääkipu oli lähes sietämätöntä. Kohtauksesta toipuminen vei aina seuraavankin päivän, olo oli sumea ja päässä jälkijomotus, kutsuin sitä migreenikrapulaksi.