Sadonkorjuu

Sadonkorjuu

Useat kasvattajat pitävät hamppua pimeässä vähintään vuorokauden ennen varsinaista sadonkorjuuta. Tällä menetelmällä pyritään puristamaan viimeisetkin pisarat THC:tä kasvista.

Kasvit on myös syytä huuhdella hyvin ennen varsinaista sadonkorjuuta.

Varustaudu sadonkorjuuseen hyvillä sterilisoiduilla saksilla ja veitsellä. Varaa myös sanomalehtiä tai muu suojaava peite työpöydälle. Varaa myös astia suuremmille lehdille, jotka poistetaan heti. Jos et aio ‘tuplakukittaa’ satoasi, katkaise kasvit varren alaosasta. Tässä vaiheessa ensikertalainen yleensä huomaa, kuinka vahvaa hampun kuitu onkaan. Tervettä kasvia saa tylsemmällä veitsellä katkoa hiki hatussa. Hyvä tapa on tehdä viilto, jonka jälkeen taittaa kasvia alaspäin ja jatkaa veitsellä vuolevaa liikettä. Vaivattomammin varsi menee poikki sivuleikkureilla tai puutarhurien suosimilla ns. sekareilla. Kysy puutarhamyymälöistä.

Kun kasvit on katkottu, poista suurimmat aurinko- ja muut ylimääräiset lehdet. Jätä kuitenkin hartsisimmat pikkulehdet paikoilleen.

Lehtien fermentointi eli hiostaminen

Lehteä voi käsitellä fermentoimalla, jotta saadaan aromikkaampaa ja pehmeämpää poltettavaa materiaalia. Fermentoimalla voi hyödyntää myös hampun aurinkolehdet, joissa on vähän tai ei ollenkaan thc:tä ja valmistaa näin tupakan korviketta.

Fermentoitavia lehtiä tarvitaan melkoisesti. Yhteen erään menee noin viiden kaappikasvin lehdet. Toimenpiteet tehdään juuri karsituille, tuoreille lehdille.

Tarvikkeiksi tarvitaan puolen litran pakastemarjarasia, musta jätesäkki, pakkausteippiä ja itse lehtimateriaali. Poista kasvimateriaalista lehtien kanta ja varret. Ota kourallinen lehtiä ja purista se tiukaksi mytyksi nyrkkiisi, kierrä mytty toisella kädellä halki ja laita ne sitten pakasterasiaan TIIVIISTI. jatka tätä kunnes rasia on täynnä – sinne menee yllättävän paljon lehteä (puolen litran rasiaan menee n. viiden kukituksesta poistetun kasvin lehdet…). Rasia on saatava suhteellisen täyteen lehtimateriaalia.

Kun purkki on täynnä osittain murskattua ja rytistettyä materiaalia, sulje se. Jos olet kuivattanut kasvia jostain syystä ja lehdissä ei ole kovin paljoa nestettä, lisää tilkka vettä. Teippaa kansi kiinni suhteellisen huolellisesti, ilmaa pitäisi päästä sisään aivan pikkuisen.

Leikkaa mustasta jätesäkistä kaistale, johon voit siististi kietoa purkin. Jätesäkin tehtävä on pitää ilmaa ja valoa loitolla ja toisaalta hajua sisällä. Sen jälkeen purkki laitetaan lämpimään paikkaan, jossa lämpötila nousee tarpeeksi korkealle (30-40 astetta on varsin sopiva; vaikkapa natikan hukkalämpöä voi hyödyntää näin). Lämpötilan ei kuitenkaan tarvitse olla jatkuvasti korkea.

Sitten vain odotetaan. Noin puolentoista viikon jälkeen kannattaa vilkaista, millaisessa vaiheessa fermentointi on. Materiaalin pitäisi olla väriltään vihertävänruskeaa ja kosteaa. Avaa purkki ja haista varovaisesti – tuoksun tulisi olla vahva, epämiellyttävä, ehkä hiukan äitelä kompostoituvan heinän haju. Pöyhi materiaalia siten, että se saa ilmaa ja sekoittuu hyvin. Sekoita materiaalia niin, että laidoilla olleet lehdet menevät sisemmäksi ja keskellä purkkia olleet lehdet siirtyvät ulommaksi. (Kyllä – se on oksettava homma – pitele nenästä kiinni…) Teippaa purkki takaisin kiinni ja anna fermentoinnin jatkua. Toista tarkastelua viikon välein; kun materiaali alkaa olla enimmäkseen ruskeaa (muttei kompostoitunutta), on aika kuivata materiaali, jolloin siitä tulee aromikasta “blandispurua”.

Lehtien fermentointi, toinen tapa

Vanhat ohjeet yleensä käskevät hiostamaan lehdet hapettomassa tilassa, tämä ei kuitenkaan ole tehokas tapa, koska happea tarvitaan hiostusprosessissa. Hiostamiseen ei myöskään mene aikaa viikkotolkulla, vaan lehtien määrästä riippuen muutamia päiviä.

1. Hiostaminen aloitetaan keräämällä haluttu määrä lehtiä ja antamalla niiden nahistua muutama tunti huoneenlämmössä. Lehtien tulee olla puhtaita ja terveitä.
2. Lehdet murskataan, jotta solunesteet vapautuisivat ja kostuttaisivat koko lehtimateriaalin kauttaaltaan. Parhaiten tämä onnistuu leivinpaperin päällä kaulimella, tai puikulalla. Tämä on ehdottomasti tärkein vaihe koko hiostuksessa. Lehdistä tulee kostea lehtimatto, joka revitään osiin, kuitenkaan liikaa lehtiä silppuamatta.
3. Lehtimateriaali laitetaan purkkiin ilmavasti, eikä puristeta tiiviiksi palloksi, kuten jossain vanhemmissa ohjeissa sanotaan. Lasipurkkiin laitetaan kansi päälle, kuitenkin niin että ilma pääsee vaihtumaan. Tämä siksi että hiostuminen on aerobinen, ilmaa vaativa tapahtuma.
4. Lasipurkki laitetaan lämpimään paikkaan, 40 – 50°C on sopiva. Kotona sopivan lämpöisiä paikkoja saattaa löytyä jääkaapin päältä, jonkin patterin päältä, ikkunalaudalta tai hehkulampun alta. Termostaatilla varustettu hyötykasvikuivuri on ideaalinen paikka purkille. Purkin sisältö tulee suojata valolta, käärimällä se mustaan muoviin tai kartonkiin.
5. Hiostumista seurataan ja kun suurin osa lehtimateriaalista on ruskeaa ja haju aromikasta levitetään lehtimytyt ilmavasti kuivamaan. Kuivaus tulee tapahtua nopeasti, etteivät bakteerit ja homesienet pääse pilaamaan lehtimateriaalia.