Moi Tuomas! Olen viimeiset 10 vuotta ravannut lääkärissä erilaisten oireideni elanssa. Julkiselta puolelta ei diagnoosia/apua heru missään muodossa vaikka kärsin jatkuvista nivel/lihaskivuista, vakavasta unihäiriöstä ja toistuvasta masennuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuneisuushäiriöstä ja liudasta muita fyysisiä oireita kuten ruokahaluttomudesta ja päänsärystä. Ensin tilannettani käsiteltiin pelkästään psyykkisenä oireiluna mutta nivel/lihaskivut ovat vahvistuneet vuosien myötä, joten itse epäilen fibromyalgiaa. Julkisen puolen lääkäri ja fysiatri kuitenkin pompottelevat vastuuta lääkityksestä/diagnosoinnista edestakaisin saamatta asiaan mitään konkreettista edistystä. Jokaisen eri lääkärikäynnin välissä olen odottanut useita kuukausia ja ravannut lukuisissa testeissä. Yksityiseltä tiedustellessani olisin diagnoosin saanut varmasti heti, mutta varaa siihen minulla ei kuitenkaan ole. Julkisella puolella en uskaltaisi edes lääkekannabista ottaa puheeksi ongelmakäyttäjämerkinnän pelossa, vaikka tiedän sen auttavan.

Olen käyttänyt kannabista noin 17v melkein päivittäin AdHd.n oireiden lievitykseen joko polttamalla tai syömällä. Kärsin myös ajoittaisesta hermokivusta.

Olen ollut yrittäjä jo jonkun vuoden ja olen pystynyt hoitamaan työni ja siihen liittyvät velvoitteet ongelmitta ja jopa paremmin kannabiksen vaikutuksen alaisena kuin ilman.

Mainittakoon ensiksi etten ole lääkärille maininnut käyttäväni kannabista mutta en ole myöskään käyttänyt mitään AdHd lääkkeitä koska vatsani ei niitä sulata ja saan kärsiä myös unettomuudesta syömishäiriöistä jne. kyseisten lääkkeiden vuoksi mutta kannabis ei aiheuta mitään kyseisiä jälkioireita.

Tämä ei liity kivunhoitoon kannabiksella, vaan kannabista käyttäneiden kivunhoitoon. Hoitajana jouduin kerran tilanteeseen, jossa potilas ei saanut tarpeeksi kipulääkettä, sillä HOITAJAT leimasivat potilaan huumeidenkäyttäjäksi. Potilaalla oli papereiden mukaan jonkilaista huumetaustaa, ainakin kannabis oli mainittu. Potilas kärsi akuutissa tilanteessa voimakkaista kivuista ja lääkäri oli kirjannut, että potilaalle saa tarvittaessa antaa lääkkeitä niin ja niin paljon.

Itse olen myös siinä tilanteessa, että lääkekannabis olisi yksi mahdollisuus eli se lähes ainoa apu. Kipupotilaana olen hirrrrrrrrmuisen kokeilu- ja säätörumban jälkeen (eli n. 10 vuoden ajan) kärsinyt kovista kivuista ja lihasjäykkyydestä sekä nivelongelmista mm. fibromyalgian, spinaalistenoosin, akillesjänteiden rappeuman, kulumien (selkä, lonkat, olkapäät) takia.

Nyt olen vuoden verran saanut yksityiseltä kipupolilta ns. vahvoja opiaatteja, jotka eivät kuitenkaan auta (Temgesic ei auttanut lainkaan OxyContin vähän, annoksella 50 mg/vrk, olisivat kyllä nostaneet annosta – katsoin sen turhaksi).

Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän rustauksen, en ole kirjailija.

Olen selkärankareumaa sairastava rakennusalalla työskentelevä pilvenpolttelija. Olin myös ennemmin alkoholisti, paino sanalla olin koska tuohon elämäntapaan en aio enää ikinä palata. Kannabis pelasti minut viinalta ja katkaisi syöksykierteen jolla olin sukeltamassa todella syvälle. Fiksu päihde kun pistää miettimään mikä elämässä on tärkeää.

Sain aivovamman puolustaessani ystävääni kahden miehen pahoinpitelyltä. Aivovammani aiheuttaa autonomiseen hermostoon toimintahäiröö ja kroonista migreeniä. Migreenipäiviä on yli 20 kuukaudessa ja autonomisen hermoston häiriö vie yöunet, aiheuttaa pelkotiloja ja paniikkihäiriöitä. Lääkkeitä olen nyt yli kolme vuotta kokeillut, kaikkea homeopaitiasta voimakkaisiin hermomyrkkyihin. Paikallinen keskussairaala on jo luovuttanut kohdallani, kirjoittivat ulos neurologiasta ilman toimivaa lääkitystä.

Laittomasta kannabiksesta on valtavasti hyötyä, kykenen lähes normaaliin elämään vaikka 4 neurologia, 2 psykiatria ja kourallinen muita erikoislääkäreitä ovat katsoneet työkyvyttömäksi.

Tutustuin kannabikseen 16 vuotiaana, jolloin kiinnostuin päihdepolitiikasta. Poltin ekan sätkän 21 vuotiaana, jolloin tiesin kannabiksesta jo mielestäni riittävästi. Koin sen turvalliseksi päihteeksi. Meni vuosia, toinen toisensa perään. Polttelin aina silloin tällöin ja joskus vähän enemmänkin. Sitten sairastuin unettomuuteen, johon huomasin kannabiksen auttavan. Vaihtoehtona oli lääkkeet tai/ja alkoholi, joten valinta ei ollut vaikea. Sittemmin mieleni järkkyi ja aloin saada merkittäviä ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Näitä hoitaakseni sain lääkäriltä lääkkeitä, jotka eivät auttaneet mutta tekivät olon epämiellyttäväksi. Sen sijaan jo pieni määrä 0,1-0,3 g kannabista auttoi ja auttoi niin hyvin, etten tarvinnut muuta lääkettä.

Oma tarinani lähti käyntiin jo aikoja sitten kun asiat alkoi mennä huonosti jo lapsena, teininä ja varhais aikuisuudessa. Perussairauksia mulla on astma, kaiken maailman allergiat, koko ranka enemmän tai vähemmän koko ajan kipeä ja kerran leikattukkin sekä ennuste että vain pahenee, sekä mulla on traumaperäinen stressihäiriö ja epävakaa persoonallisuus eli kaiken näkösiä todettu. 2010 suoraan sanoen vittuunnuin kaikkiin lääkkeisiin joita tuputettiin enemmän kuin mielissään mulle ja tuntu että musta tehtiin tekemällä muumia että onpahan turpa kii, joten kaikki seinään, muutto pois siitä kaupungista ja aloin silloin vain poltella iltaisin. En hetkeen tarvinnu muuta.

mulla on paljon selkäkipuja ja univaikeuksia.tulehduskipulääkkeitä olen syönyt n.10vuotta ja vatsa menee sekaisin niistä.kannnabis rentouttaa ja…

Vahvojen kipulääkkeiden sijaan olen huomannut tiettyjen lajikkeiden avun kivunhoidossa ja kivuista johtuvasta unettomuudesta ja siitä johtuvista muista ilmiöistä. Lääkityksenä löytyy monenkirjava valikoima erilaisia kipu ja tulehduslääkkeitä mm. Tra…