Kannabiksen laittomuus Suomessa ratkaistiin arvalla

Kannabiksen tie Suomen historiassa vie tiensä vuosisatojen taakse, mutta ensimmäisiä kirjallisia mainintoja kannabiksesta löytyy esimerkiksi kansaneepos Kalevalan runoista.

“Tuop’ oli vanha Väinämöinen, Toinen nuor] Joukahainen Jop’ on liinan maahan kylvi, Jo hampunki maahan saatto. Jop’ on liina liotettu, Jo on hamppu harjattuna, Jo on hamppu kesrättynä, Jo on nuotta kuottuna Yhtenä kesäissä yönä.”

Myöhemmin iskeneeltä kannabissensuurilta ei välttynyt kuitenkaan edes Kalevala, ja uudemmissa käännöksissä nuottaan käytetyn liinan raaka-aineeksi onkin muuttunut pelleva. Kannabista käytettiin Suomessa muun muassa erilaisten kiputilojen hoitoon. 1900-luvun alkupään lääkeaineluettelosta kannabiksen kukinto maksaa 15 markkaa grammalta. Kerta-annokseksi luettelossa suositeltiin puolta grammaa, päiväannokseksi kahta. Kannabista sai ostaa apteekeista vielä 1950-luvun lopulle saakka, ja sitä valmisti esimerkiksi Tampereen Rohdos Oy, nykyinen Tamro, eli Suomen johtava lääkkeiden ja terveystuotteiden jakelija. Vuonna 1961 solmittiin YK:n huumausainesopimus, jolloin kannabis kiellettiin ensimmäisen kerran. Suomessa kyseisen sopimuksen säännökset tulivat voimaan vuonna 1966. Tämän myötä kannabikseen iskettiin huumausainestatus ja se katosi nopeasti apteekkien hyllyiltä. Samalla tuli laittomaksi myydä, välittää, luovuttaa toiselle tai muulla tavoin levittää kannabista. Suhtautuminen kannabikseen muuttui nopeasti, mutta samaan aikaan sen viihdekäyttö kuitenkin lisääntyi.

Varsinainen huumausainelaki Suomessa tuli voimaan vuonna 1972, kun Suomen hallitus esitti kannabiksen käyttöä lailliseksi. Laki-ja talousvaliokunnan ollessa toista mieltä, asia päätettiin ratkaista suuressa valiokunnassa. Valiokunnan päätöstä edeltäneessä keskustelussa demarikansanedustaja Erkki Tuomioja ehdotti, että kannabiksen luovuttamista hyvälle ystävälle ei pidettäisi rangaistavana. Äänestyksen koittaessa äänet jakautuivat täsmälleen tasan, jonka johdosta tilanne päätettiin arvalla – kannabiksen tappioksi.

Lähteet:

Yle Kalevala Hyötyhampun käytön haasteet ja mahdollisuudet Suomessa, Noora Norokytö, opinnäytetyö Turun ammattikorkeakoulu

Unileipää, kuolonvettä, spiidiä: Huumeet Suomessa 1800–1950 – Mikko Ylikangas

Suomen farmasian historia. Helsinki: Suomen farmaseuttinen yhdistys – Kerttu Peldán