Hei kerron tässä teille miten lääkannabis vaikuttaa minuun. Elikkä olen 21 vuotias perheellinen mies, minulla on jo pienenä todettu ADD eli keskittymis/alivireisyyshäiriö,jonka seurauksena keskittymis kykyni on miltei 0, koulutkin meni vähän miten meni ja en pääse oikein aamuisin liikkeelle sängystäkään, käyn muutenkin erittäin hitaalla kokopäivän. Kun löysin kannabiksen 6 vuotta sitten viihteen merkeissä huomasin jo miltei heti että se aktivoi minua ja pystyn korjaamaan polkupyöriä sun muuta (harrastuksena) menettämättä hermojani ja keskittymään siihen mitä teen ja elämä hymyilee minulle.

Olen 23-vuotias nainen, ja kärsinyt aurallisesta migreenistä jo ala-asteelta lähtien. Aluksi kohtaukset olivat satunnaisia ja jokseenkin siedettäviä. Pientä näköhaittaa, etovaa oloa ja päänsärkyä. Lukioon mennessäni migreenikohtaukset pahenivat; migreenin sattuessa en nähnyt ollenkaan eteeni, oksentelin useita tunteja, en pystynyt puhumaan, ja pääkipu oli lähes sietämätöntä. Kohtauksesta toipuminen vei aina seuraavankin päivän, olo oli sumea ja päässä jälkijomotus, kutsuin sitä migreenikrapulaksi.

Pohdintaa: Arvostan kyllä lääketieteen ammattilaisia. Suomessa on paljon hyviä lääkäreitä, mutta ikävä kyllä myös puoskareita. Lääkäreillä ei ole valitettavasti aikaa perehtyä potilaaseen. Moni lääkäri ei oman kokemukseni mukaan edes välitä potilaasata, vaan ihmiset jaotellaan yhteiskuntaluokan mukaan. Sitten puhutaan potilasoikeuksista. Mitä ne yleensä on. Olen kokenut lääkärien toimesta erittäin pahat hoitovirheet.