Omistaako valtio sinut?

Siinäpä heti näin kärkeen hyvin mielenkiintoinen, jopa filosofiselta vivahtava kysymys. Omistaako valtio sinut, tarkemmin ottaen sinun kehosi? Lähdetään pohtimaan asioita, joihin tämä mahdollisesti liittyy.

Meille ihmisille yksi oikeus on ylitse muiden, se on oikeus omaan kehoomme. Me varjelemme sellaisia asioita kuin koskemattomuus, joka varsinkin meille Suomen kansalaisille on iki tärkeä. Me kavahdamme jos joku lähtee tulemaan liian lähelle, on turhan tuttavallinen tai päättää kiepsahtaa kaulaan syystä tai toisesta. Kouluissa valistetaan koskemattomuuden sanomaa, kuinka jokaisen ihmisen keho on tärkeä ja siihen ilman lupaa kajoaminen on rikkeistä mitä hirvein. Eittämättä asia on juurikin näin. Mikä olisi tärkeämpää kuin sinun oma fyysinen koskemattomuutesi ja autonomia omaan kehoosi? Tuntuisi aivan hirvittävän hullulta, jos joku pystyisi määräämään tämän ylitse tuosta vain. Tällähän hetkellä meidän fyysiseen koskemattomuuteemme voi kajota vain, jos uhkaamme jonkun toisen mokomaa, tai olemme rikkoneet lakia siinä määrin että meidät päätetään siirtää parempaan talteen.

Itsensä ja oman kehonsa omistamisessa on muitakin piirteitä tosin kuin pelkkä fyysinen koskemattomuus. Sallimmeko esimerkiksi, että joku päättää miten pukeudumme? Mitä me pidämme päänuppimme päällä? Otammeko korvarenkaan vai tikkaammeko ihoomme kuvia? En usko että moni olisi kovin innoissaan jos joku heristäisi sormiaan kun löydämme paidan, mistä pidämme. Sinulla on myös pitkälti oikeus valita, mitä harrastat. Kellään ei ole nokan koputtamista siitä, että harrastatkin kiipeilyä etkä jääkiekkoa. Ketään et myöskään löydä osoittamassa mieltään mikäli päätät ettet harrasta yhtikäs mitään. Voit valita tosin harrastuksesi: urheilua, pelaamista, lukemista, kirjoittamista, piirtämistä sormiväreillä tai vaikka trumpetinsoiton alkeita iltapuhteina.

Koko maailma on auki, kun puhutaan siitä mitä sinä haluat itselläsi ja kehollasi tehdä. Nyt kuitenkin tulee se tuttu “mutta”, nimittäin on olemassa asioita jotka haittaavat toisia ihmisiä tavattoman paljon. Nämä asiat ovat niin haitallisia joidenkin mielestä että ne on pitänyt lailla kieltää. Kun puhumme sinun oikeudesta tehdä kehollasi ja kehollesi mitä lystäät, niin päihteistä puhuttaessa raja tulee kuitenkin yllättävän nopeaa vastaan. Jostain kumman syystä sinulla ei ole oikeutta valita itse päihdettäsi. Päihteiden käyttäminen ulkoisina substansseina on aika yksinkertainen toimenpide: Ota päihde, nauti se itse parhaaksi katsomallasi tai sopivalla tavalla, siinä se.

Tässä mentiin monen instanssin mielestä kuitenkin jonkin näkymättömän rajan ylitse. Onko tämä sitten oikein? Eikö sinulla pitänyt olla se kuuluisa oikeus omaan kehoosi ja valta tehdä sillä mitä haluat? Mihin tämä oikeus yhtäkkiä hävisi? Tarkastetaan vielä ja todetaan, että saat edelleen valita harrastuksesi, saat edelleen ottaa lävistyksiä ja tatuointeja, saat vieläkin mennä kauppaan ja valita vaatteet jotka sinua itseäsi miellyttää, eikä kukaan kiellä, ettet saa kammata hiuksiasi noin.  Kuka tai mikä yhtäkkiä astui sinun autonomiasi päälle? Millä oikeudella itsemääräämisoikeutesi evättiin tässä asiassa?

Muistellaanpas vuosikymmeniä taaksepäin, kun homoseksuaalisuus oli vielä laitonta. Silloinhan homoseksuaalina olemisesta joutui vankilaan tai hoitoon. Et voinut harjoittaa suuntautumistasi julkisesti koska silloin astuit näkymättömän rajan ylitse ja ylitit itsemääräämisoikeutesi. Teit jotain mikä ei vaikuttanut toisiin ihmisiin, sillä oli vaikutusta vain sinuun henkilökohtaisesti. Sinä päätit jotain, joku päätti sanoa vastaan ja oli sitä niin vastaan, että teki siitä laitonta. Eroaako nykyinen tilanne päihteistä puhuttaessa menneestä jotenkin? Joku voisi sanoa että päihteillä on huono vaikutus sinuun joten yhteiskunta kärsii. Tämä kuulostaa sinänsä aika hullulta asialta, koska eihän laki kiellä xtreme-urheilua tai ylipäätänsä mitään urheilulajejakaan. Ihmisiä kuolee vuosittain harrastustensa parissa, mutta emme me ole sääntelemässä mitä harrastuksia ihmiset saavat harrastaa ja mitä eivät, ja käytä kieltoa oikeuttaaksemme jotain surkeita ihmiskohtaloita.

Tässä tilanteessa näyttää kuitenkin olevan niin, että kyseinen käytäntö on täysin hyväksyttävä ja toimiva. Lisäksi itsemääräämisoikeutesi voidaan hylätä jos joku välillisesti pahoittaa mielensä siitä että käytit valitsemaasi päihdettä. Kaikki nämä kuulostavat erittäin hullulta, mutta ovat totista totta. Onko sitten niin että valtio omistaa sinut ja sinun kehosi? Onko sinulla todellisuudessa vapautta toteuttaa itseäsi muuhun kuin siihen pisteeseen kuin kasvoton instanssi sen sallii? Jos ennen sanottiin, että ihmisillä ei tulisi olla mitään sanomista sille mitä jokainen tekee omassa makuuhuoneessaan, niin nykyään minusta makuuhuoneen lisäksi voitaisiin ottaa mukaan kaikki muutkin huoneet.