Ohjeita vanhemmille

Alati muuttuva maailma on pelottava. Vanhat uskomukset joutuvat väistymään uuden tiedon tieltä, eikä se ole kaikista ihan niin mukavaa. Uutisista lukee kuinka maailmalla tapahtuu kun päihdepolitiikka ottaa uusia askeleita suuntaan, johon me emme ole todellakaan tottuneet. Me aikuiset pystymme vielä tämän sulattamaan, mutta yksi asia mikä tuntuu kaikkia pelottavan, on lasten ja nuorten kohtalo.

Paljon luen näitäkin juttuja uutisista lähes joka viikko. Nuoret polttavat yhä enemmän kannabista, kannabiskokeilut lisääntyvät, ei olla tarpeeksi huolissaan kannabiksesta, kannabikseen suhtaudutaan liian löyhästi. Samaa tekstiä yleensä höystetään sitten sillä vanhalla kunnon porttiteorialla, jossa kerrotaan että nuoret ovat seuraavana päivänä vetämässä suonensisäisiä koska päättivät pippaloissa kokeilla MARIHUANASÄTKÄÄ (sanaa ”marihuana” käytetään kun halutaan saada kannabis sativa kuulostamaan paljon pelottavammalta ja uhkaavammalta). Itse en yhtään epäile etteikö joitain vanhempia pelota tämä ajatus. Minunko lapseni voisi polttaa kannabista? Miten saan lapseni pysymään varmasti erossa kannabiksesta? Nämä kysymykset leijailevat lukuisten muiden kanssa huolissaan olevien vanhempien ja kanssahuolehtijoiden tai sijasta huolehtijoiden päänupeissa. Mutta älkää pelätkö enää, minä tuon teille vastauksen tähän ongelmaan. Olen henkilökohtaisesti selvittänyt miten lapsesi ei tule sortumaan samaan, hyi niin positiiviseen tai löyhään asenteeseen MARIHUANAA kohtaan.

Ensimmäinen askel minkä tiedostava vanhempi tekee, on tietenkin haalia uskomattomia määriä kierrätettyä vaahtomuovia, mielellään valkoista. Tämän jälkeen valitaan asunnosta huone, joka vuorataan tällä vaahtomuovilla omaan moderniin tai post-moderniin design-tyyliin. Heittäkää penska huoneeseen ja sulkekaa ovi.

Toinen askel on varmistaa ettei nuori pääse tiedon valtatielle eli internettiin. Emme nykypäivänä voi olla enää varmoja etteikö radiostakaan kuule liian positiivisia asioita kannabi- anteeksi MARIHUANASTA, joten neuvomme että otetaan kaikki pois.

Kolmas askel on estää nuorta koskaan lähtemästä ulkomaille, puhumasta ulkomaalaisen kanssa tai sellaisen ihmisen kanssa joka ulkomailla on käynyt. Meidän ongelmamme on se, että tuolla vähän matkan päässä on kohta satoja miljoonia ihmisiä jotka käyttävät marihuanaa ilman mitään niistä oireista tai ongelmista mihin olemme tottuneet, että jo ensimmäinen jointti johtaa. Tämä voi olla hyvin vaarallista nuoren ihmisen mielelle, sillä tämä saattaa alkaa jopa ajattelemaan itse ja miettimään että onko tässä nykymeiningissä mitään järkeä. Mehän tiedämme että siinä vaiheessa kun nuori on alkanut ajattelemaan itse niin silloin meidän lankamme lähtevät käsistä hyvin vikkelään.

Neljäs ja viimeinen askel on työntää oma pää niin syvälle lähimpään pensaaseen, ettet sinäkään tule ikinään muuttamaan asenteitasi, hankkimaan itse tietoa tai kuuntele vahingossakaan ketään joka asiasta jotain tietää. Muuten saatat joutua itse ristiriitaan omien uskomustesi kanssa ja sitten et varsinkaan enää tiedä mitä tehdä.

Mitä jos kuitenkin nyt tämän satiirisen tekstin lisäksi puhuttaisiin asiasta, mutta aidosti?

Nuorten päihdekokeilut eivät ole mikään uusi juttu, mutta ovat aina yhtä paljon huolta herättäviä. Mikä tähän sitten vaikuttaa voimakkaammin? Ympäri maailmaa tulee jatkuvasti uutta tietoa kannabiksen haittojen vähäisyydestä, se nyt on vain näin. Nuori ei vietä elämäänsä neljän seinän sisällä, eikä meidän ainoa yhteytemme oman pihapiirimme ulkopuolelle ole enää vanha radio pirtin nurkassa. Nuori saa käsiinsä tietoa ja risteävien ja toisistaan poikkeavien tietojen summa on hämmentävää. Mutta muistamme totta kai että nuorilla on sisään rakennettu kapinamekanismi kaikkea vallitsevaa ja kiellettyä kohtaan. Me emme kannabista demonisoimalla saa aikaan mitään muuta kuin lisää kapinaa sekä halua kokeilla. Kotona kerrotaan kuinka nuori vetää kohta viivaa nenään jossain kulman takana kun menee polttamaan jointin pippaloissa, nuori menee seuraavana päivänä nettiin ja lukee uutisen kuinka Amerikassa laillistaminen on tuonut lähestulkoon pelkästään positiivisia vaikutuksia osavaltioille, tai katsoo dokumentin, jossa selitetään miksi kieltolaki tuhoaa niin paljon elämiä, että sen ylläpitäminen on sulaa hulluutta. Kuinka luulette että teidän arvovallallenne tai uskottavuudellenne käy?

Teidän tulisi olla järjen ääni nuorelle. Miten te luulette pystyvänne tähän jos teilläkään ei ole asiasta tietoa? Kukaan meistä ei tue sitä että nuoret käyttävät päihteitä, ei edes sitä alkoholia vaikka se laillista täällä onkin. Kukaan ei sano että ensimmäisen keskioluen jälkeen ollaan seuraavana päivänä jo rappiolla, me tajuamme sen että on parempi ohjeistaa ja antaa neuvoja jotka ehkäisevät sitä ettei nuori koe tarvetta ryyppäämiselle. Me emme demonisoi alkoholia vaikka se tappoi vajaat 1700 henkeä vuonna 2015* ja oli välikätenä lukuisiin muihin kuolemiin, joten miksi me demonisoimme kannabista joka ei ole tappanut yhtään ihmistä ikinä? Miksi me julistamme järkevyyttä sekä varovaisuutta alkoholin käytössä joka on osallisena pääosassa henkirikoksista*, mutta olemme valinneet kannabiksen käytöstä kertomiseen pelkän pelottelun, vaikka hyvin useasti kannabista käyttävän rikos on pelkästään se että käytti kannabista? Miksi niin monet vanhemmat ovat itse ostamassa teini-ikäiselle hänen ensimmäistä keskioluttaan tai muuta alkoholijuomaa, mutta kokevat maailmanlopun tulleen jos tämä jää kiinni kannabiksen kokeilemisesta?

Tiedon, varsinkin sen oikean tiedon puute on pahin vihollinen. Olette kaikki osallisena suuressa informaatiosodassa, jota käydään häikäilemättä teidän lastenne kustannuksella. Olemme osa maailmaa, jossa onnettomat ihmiskohtalot otetaan keppihevosiksi omaa etua ajamaan, eikä sitä edes hävetä. Te olette isossa roolissa siinä että lähtevätkö nuoret kapinahengessään päihdekokeiluihin vai miettivätkö he kaksi kertaa, joten kylväkää sitä mitä haluatte niittää.

*Lähteet

* https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152439/5_Vakivaltarikokset_ja_alkoholi.pdf?sequence=23

* http://www.findikaattori.fi/fi/65