Mitä on elää ahdistuksen kanssa ja voisiko kannabis auttaa?

Oman elämäni arkiahe, ahdistus. Voi pojat mikä kaveri. Mitä on ahdistus? Sitä on erittäin hankala selittää sanoin. En voi sanoa sitä mitenkään yksioikoisesti, mutta voin kuvailla sitä. Oletko koskaan hukkunut kuivalla maalla? Harvapa meistä on, enkä kenellekään toiselle moista toivoisi. Ahdistus on kuin kylmä inhottava säkki täynnä haisevia mätäneviä vaatteita, joka puskee itsensä kaapista ulos tuon tuostakin. Se ei riitä että sinun pitää haistella ja katsella tätä säkkiä, vaan sinun pitää aina ottaa sieltä vaatekappale ja vetää se päällesi. Vedät nihkeän haisevan ja kostean paidan päällesi joka kutittaa ja kirvelee, joka pistää sinut kiemurtelemaan mutta et voi ottaa sitä pois. Tunne on niin sanoinkuvaamattoman vastenmielinen, ettet pysty pysymään paikallasi muttet haluaisi myöskään liikkua.

Ahdistus on se tunne kun astut portaissa askelmaan joka ei ole siellä. Sydän ottaa yhden lisäkierroksen, rintakehään valahtaa kylmä tunne ja päässä pyörähtää. Nämä tunteet yleensä katoavat alle sekunnissa. Ahdistuksessa taas näin ei ole. Sinä joudut elämään tämän saman tunteen kanssa joskus jopa koko päivän. Elät elämää portaalla jota ei ole olemassa. Silmät tapittavat lautasina, rinnasta sieppaa, ehkä jopa hikoiluttaa. Niin ja päällä on edelleen tämä paskainen paita jota et saa pois.

Käytän tässä erästä kuvailua jonka joskus näin, joka oli erittäin hyvä. Ahdistus on kuin pieni koira. Joinain päivinä tämä pieni koira on kasvanut koossaan isommaksi, sitä on raskas raahata lenkille, tai ylipäätänsä mihinkään koska tämä koira seuraa sinua joka paikkaan. Sitä ei voi häätää, sitä ei voi jättää. Tämä koira haukahtelee sinulle aina silloin tällöin. Päivinä jolloin tästä koirasta tulee isompi, haukku on kovempaa, möreämpää, käskevämpää. Joinain päivinä pienestä koirasta on kasvanut suunnaton jättiläinen, hirviö ja sellainen otus, joka pelottaa sinua. Sen haukku painaa sinut seinää vasten ja riistää sinulta kaikki langat joita käsissäsi pidät. Tämä jättiläinen varjostaa sinua ja koko ympäristöäsi, etkä sinä enää sitä vie mihinkään, se vie sinua. Joinain päivinä tämä koira on taas pieni puudeli. Mukava pikku räksyttäjä jonka seuraa tuskin huomaa, ja jos se haukahtaa, se lähinnä huvituttaa. Voi kun näitä päiviä olisi enemmän, että tämä koira olisi taskukokoinen nilkkasirkkeli, koska useimpina päivinä sinulla on ahdasta sohvalla sen kanssa.

Joko teillä on kuva, mitä ahdistus suurinpirtein on? Hyvä, sitten voimmekin mennä siihen että miten se vaikuttaa elämään. Ahdistuksen kanssa ei kuljeta aina sopusoinnussa. Joskus ahdistus on vähän kuin tosi pitkä kuminauha joka on kiinnitetty selkään, se nykii sinua jatkuvasti vaikka koitat mennä eteenpäin. Ahdistus ei anna tehdä yhtikäs mitään. Kotityöt ei hoidu, omasta hygieniasta huolehtiminen ei hoidu, syöminenkin on vähän niin ja näin, mieluummin näin. Tämä tila voi pahimmassa tapauksessa lamauttaa sinut useammaksi päiväksi, vieden yöunesi ja mielenrauhasi, jopa mielenterveytesi.

Mitä antaisinkaan jos olo olisi normaali useamminkin kuin joinain tunteina viikossa. Se miksi sanon tunteina enkä päivinä, johtuu siitä että ahdistus on yleensä asia joka voi iskeä useamman kerran päivässä. Se voi iskeä varoittamatta, se voi iskeä tiedostetusti tai sitten ei ollenkaan. Päivässä on hetkiä, jolloin olo on hyvä, sitten taas ihan surkea, sitten vähän parempi, sitten taas huono. Pitää vain toivoa että olo olisi parempi suurimman osan päivästä.

Mitenkäs kannabiksen käyttö sitten vaikuttaa ahdistukseen? Se tekee saman kuin alkoholi, se vie sen pois. Ero kannabiksen ja alkoholin välillä on kuitenkin se, että alkoholi pistää ahdistuksesi talteen kasvamaan korkoa ja antaa sen sinulle takaisin seuraavana päivänä kaikkine päivineen. Kannabis lievittää, tasoittaa ja hoitaa ahdistusta, niin että käytön jälkeen voi mennä pari kolmekin päivää että olo on ihan normaali, jopa hämmentävän normaali. Mitä enemmän luen juttuja kannabiksen lääkinnällisestä käytöstä, sitä enemmän se nostaa minussa toivoa. Sillä nimittäin on erittäin hyviä tuloksia ahdistuksen hoidossa. Samalla se myös herättää epätoivoa. Laillistetaanko kannabiksen käyttö koskaan Suomessa? Saanko minä koskaan hoitaa ahdistustani laillisesti? Olenko minä oikeutettu ahdistusvapaaseen elämään? Katselen netistä videoita ihmisistä jotka polttavat kannabista ja kertovat kuinka heidän ahdistuksensa katoaa sen sileän tien. Koen kateutta, suurta sellaista. Koen myös suuttumusta, vihaa ja tunteita siitä että minua kohdin tehdään väärin. Koen myös pientä valon pilkahdusta seinän rakosista. Kiitos siitä kuuluu tämän kaltaisille sivustoille, joissa ihmiset tekevät aktiivisesti työtä tämän eteen. Tiedän voimani olevan tällä hetkellä heikkoa tasoa, mutta minä puhtaasti ja sydämestäni kiitän teitä jokaisesta henkäyksestä, jonka te teette tämän asian puolesta.

Joskus vain vietän aikaa ikkunan äärellä ulos katsellen ja toivon parasta tapahtuvaksi. Tiedän ettei katselu auta, pitäisi tehdäkin jotain. Tekisin, teen ja tulen tekemään, mutta tällä hetkellä kaksi valtavaa silmäparia tuijottaa minua huoneeni nurkasta. Tämä asunto on ahdas, en pääse liikkumaan, minulla on kuuma, enkä saa tätä paitaa pois.