Miksi pitää ylipäätänsä käyttää mitään?
Älkää antako otsikon hämätä. En ole tullut teille saarnaamaan pilvilinnoista joissa ihmiset elävät onnellisina ja autuaina vailla mitään tarvetta rentoutua arkensa keskellä. Tulen teille kertomaan omaa, lähes filosofista pohdintaa ihmisten päihteidenkäytöstä, päihtymisestä sekä siitä, miksi toiset ihmiset ovat sitä niin kovasti vastaan. Tämä ei ole siis läksytystä, ei lässytystä, tämä ei ole vastaus eikä kysymys. Tämä on vain pohdintaa paperilla johon toivon teidän yhtyvän.
“Miksi pitää ylipäätänsä käyttää mitään?” Tämä on kysymys joka esitetään modernin päihdekeskustelun äärimmäisessä hekumassa. Ennen tätä kysymystä ollaan käyty lävitse tuhat ja yksi argumenttia niin puolesta kuin vastaan, toiset laadukkaita, toiset ei niinkään. Ollaan esitetty omia kantoja mietojen päihteiden tiimoilta, ollaan esitetty omia inhoja sekä pelkoja vailla huolen häivää. Silloin kun sanan säilät lyövät kipinää kovemmin kuin koskaan, tulee tantereen keskelle joku joka nostaa oman lippunsa salkoon, nousee puhujan pallille ja kysyy: “Miksi pitää ylipäänsä käyttää mitään?” Siinä samassa tämä tyyppi korokkeella pyyhkii koko taistelutantereen puhtaaksi kaikesta käydystä keskustelusta. Enää emme pojat keskustele siitä onko kannabis haitattomampaa kuin alkoholi. Emme enää käy debaattia siitä, että onko kieltolaki sopiva ratkaisu ongelmiin. Nyt me menimme nimittäin niinkin “diippeihin” asioihin, kuin toteamaan yksinkertaisesti, että paskat koko keskustelusta, miksi me emme yksinkertaisesti vain lopeta kaikkea, keräänny koko pirun pallon väestö keskelle metsää ja tanssi ringissä laulaen Kumbayaa?
Näinä hetkinä yleensä ihmiset kuvittelevat että ovat saaneet jonkun ultimaattisen suojan omille argumenteilleen ja mielipiteilleen, kun millään ei olisi enää piiruakaan väliä. Ei ole väliä sillä käyttääkö joku mitään vai eikö käytä, ja kuinka haitallista se on, koska miksi kukaan käyttäisi yhtään mitään kun voi olla selvin päin?
Tätä kysymystä jäin sitten itsekseni pohtimaan. Niin todellakin, miksi kukaan käyttää mitään? Mitä on päihtyminen? Pitääkö päihtyä? Monet ajattelevat että päihtyminen tarkoittaa aina ja joka paikassa jonkun ulkoisen substanssin nauttimista. Oli kyse sitten keskioluesta, pilvestä, kokaiinista, enkelipölystä tai vaikka Erikeepperistä, se on aina jonkun aineen nauttimista. Vai onko sittenkään? Mietitäänpä hetki sitä, mitä päihtyminen on. Päihtyminen on ihmiselle sitä että jokin vaikuttaa tähän rentouttavasti, irroittavasti, ikään kuin vaihteen vapaalle kääntävästi. Ihminen tekee jotain saavuttaakseen olotilan muutoksen. Tule kotiin työpäivän jälkeen, haluat rentoutua mitä teet? Otat oluen kuten moni varmasti nyt ajattelee? Ei, olen eri mieltä, ja minäpä selitän teille, miksi olen eri mieltä.
Näen ihmisiä monesti tekemässä omia askareitaan arkena. Esimerkiksi kuntosalilla näkee ihmisiä, joilla on naamallaan hyvinkin mairea hymy, kun he nostavat penkissä ennätyksensä tai saavat loppuun tunnin mittaisen juoksulenkkinsä matolla. Näen ihmisiä kaduilla rullaluistelemassa, bongaamassa lintuja, kalastamassa tai ottamassa valokuvia. Miksi nämä ihmiset harrastavat tällaisia asioita? Tekevätkö he sitä siksi että yhteiskunta olettaa meillä olevan harrastuksia, vai tekevätkö se sitä jonkin asian takia? Miksi tyyppi joka tulee työpäivän jälkeen kotiin, haluaa katsoa televisiota tai pelata tietokonepeliä? Miksi viikonloppua juhlistetaan tekemällä herkullista ruokaa tai tilaamalla kotiin roskaruokaa, jota ei yleensä harrasteta arkisin? Tehtäisiinkö sitä kenties… päihtymisen takia? Voiko mitenkään olla että ihmiset kokevat päihtymisen kaltaista olotilaa potkaistessaan työpäivän jälkeen kengät eteiseen ja uppoutuen videopelien maailmaan? Entä tyyppi joka rehkii kuntosalilla saavuttaen uskomattoman dopamiiniryöpyn? Eikö tämä ole sinun mielestäsi mitenkään verrattavissa päihtymiseen?
Niin, hyvät naiset ja herrat ja ne joilla on tähän sanottavaa, ihminen voi päihtyä paljon muustakin kuin ulkoisista substansseista, ja minä väitän teille, että ihminen myös päihtyy suurimmaksi osaksi ajastaan muusta kuin sisäisesti nautitusta vaikuttajasta. Me ihmiset harrastamme asioita, joista me nautimme, joka tuottaa meille mielihyvää ja iloa. Aivan kuten alkoholikin, me päihdymme tällä kertaa roskaruoasta, me päihdymme hyvästä leffasta, me päihdymme harrastuksestamme. Miksi siis ihmisen ainoa reaktio on päihtymisestä puhuessa ajatella heti vain ja ainoastaan päihteiden nauttimista? Jos kysyt: “Miksi kukaan käyttää mitään?” Voit saman tien kysyä: “Miksi kukaan tekee mitään?”
Pointtini on siis pähkinänkuoressa se, että ihmiset eivät pelkästään käytä päihteitä päihtyäkseen vaan tämä tekevät itseään päihdyttäviä asioita päihtyäkseen. Mitä enemmän käytän sanaa “päihtyä” sitä tyhmemmältä sanalta se kuulostaa, pistän muistiin.
Mennään nyt niihin päihteisiin joita ihmiset käyttävät päihtyäkseen. Ihmisellä on luontainen tarve päihtyä. Tämä tulee selväksi aiemmin kirjoittamastani. Ihmiset harrastavat asioita jotka päihdyttävät heitä, tai joilla on heihin päihdyttävä vaikutus. Kukaan ei harrastaisi liikuntaa jos siitä ei tulisi niin julmetun hyvä olo, tai ylipäätänsä kukaan ei tekisi mitään verojen maksua lukuun ottamatta, jos se ei tuottaisi heille edes jollain tasolla mielihyvää. Sinä et löydä tältä planeetalta yhtään ainoatakaan kulttuuria jossa päihteet eivät olisi läsnä. Kaikilla kulttuureilla on ollut oma päihdehistoriansa, mitkä koostuvat aina jostain heimorituaaleista uskonnollisiin menoihin. Nyt kun sanoin sanan “uskonnollinen”, on pakko sanoa että siinä on vasta yleisesti käytetty päihde. Uskonnollinen kokemus, tiedätte varmasti, mistä puhun.
Meillä kotisuomessa Shamaanit joivat porojen virtsaa porojen naposteltua kärpässieniä, jonka jälkeen Shamaani sai jännästi yhteyden henkiolentoihin. Toisessa paikassa ihmiset pureskelevat piristäviä kasvinlehtiä, Khatiksikin sitä kutsutaan. Päihteet ovat olleet hyvin useassa tapauksessa uskonnollisten rituaalien rinnalla myös asia, mitä käytetään sosiaalisissa tilanteissa. Meidän suomalaisten pitäisi tietää tästä yksi asia jos toinenkin, onhan meillä tuo rakas päihteemme nimeltä kofeiini, jota me opetamme jo lapsemmekin juomaan, ja joka on tupakan polttamisen ohella yksi sosiaalisen kanssakäymisen sidosaineita.
Länsimaissa päihteet ovat myös hyvin monimuotoisia, vaikka jotkut ihmiset haluavat kovasti tämän kieltää. Emmehän me käytä päihteitä, sillä päihteethän ovat huumeita ja huumeet ovat pahasta.
Nyt voimmekin keskittyä pohtimaan sitä, että miksi joku ihminen niin kovasti on toisten ihmisten päihtymistä vastaan? Tämä voi johtua ensinnäkin siitä että ihminen ei nimenomaa tiedä sitä ettei kaikki päihtyminen tapahdu päihteiden kautta. Miksi sitten tämän ihmisen mielestä päihtyminen urheilun kautta on sallitumpaa kuin jointin polttaminen viikonloppuna? Uskon että vastaus löytyy huonosta koulutuksesta, tai sitten yleisestä v-mäisyydestä, joka johtuu v-mäisestä luonteenlaadusta. Minusta tuntuu pahalta, kaikista pitää tuntua pahalta. Minä en voi juoda alkoholia, kukaan ei saa juoda alkoholia, kaikki alkoholia juovat ovat rappiollisia. Tosin me emme usein kuule tätä puheenpartta alkoholista puhuttaessa.
Nyt kun mietin kovemmin, niin itse asiassa tämä kysymys on erittäin vaikea. Ensinnäkin siksi koska ei tullut harrastettua ajatustenlukua, en vain yksinkertaisesti täysin voi ymmärtää, miksi joistain ihmisistä tuntuu siltä, että muiden ihmisten päihtyminen tai päihtymisen laatu tai keino on heiltä otettu pois. Ehkä se johtuu siitä että meillä on terveydenhuolto, joka kustannetaan verovaroin? Ehkä, mutta pitää muistaa että tällainen ajattelu ei perustu pelkästään Suomen sisälle vaan se on lähestulkoon sama maasta riippumatta. Ihmisillä on hirveästi ongelmia toisten päihteiden käytön kanssa. Kysymyksen vaikeuduttua päätän tämän pohdintani nyt tähän. Olette vapaat jatkamaan tätä pohtimista itse, jos haluatte. Olemme ihmiskuntana vaiheessa jossa ihmiset kysyvät oman yksilönvapautensa perään hanakammin kuin koskaan modernin yhteiskunnan historian aikana.
Nyt haluan vähän toistaa itseäni tähän loppuun. Jos kysyt: “Miksi kukaan ylipäätänsä käyttää mitään?” Mikset myös kysy: “Miksi kukaan ylipäätänsä tekee mitään?”
