Antti, mies 34 vuotta, Barcelona

Antti, mies 34 vuotta, Barcelona

[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti”]

Bon dia kaikille! Lääkepakolainen täältä Kataloniasta huutelee!

Pitkä tarina, mutta yritetään tehdä kompaktiksi. Mulla on synnynäinen sidekudossairaus (osteogenesis imperfecta), siitä johtuva 200 asteen skolioosi, satoja murtumia ja kymmeniä leikkauksia, hermo- ja kudosvauriokipuja keho täynnä. Ainoa mikä niihin auttaa on kannabis.

Teini-iässä alkoi kivut skolioosin myötä ja myös samoihin aikoihin kannabiksen käyttäminen. 16+v kun olin, lähes päivittäin polttelin, kuten suurin osa kavereistakin. Sitten jäin vanhemmille kiinni ja heiltä tuli käsittämätön ylireagointi. Enää ei voinut kotona asua, aivan liian painostava ilmapiiri ja syyttelyä että olen pilvessä, vaikka olisin ollut päiviä ilman kannabista. Siitä turhautumisesta sitten elelemään boheemia elämää ympäri maita ja mantuja, erinäisiä päihteitä käyttäen, amfetamiinin kanssa meni vähän katolleenkin hetkeksi.

Sitten sain elämän raiteilleen, ensimmäisen oman kämpän, menin kouluun hyvällä motivaatiolla, samaan aikaan polttelin myös päivittäin, tai aina kun oli. Ex-tyttöystävä yks päivä tokasi, et hän ei ikinä joudu kuuntelemaan valitusta kivusta tai hieromaan selkää, kun olen polttanut kannabista. Se oli kuin salama olis lyönyt päähän. Siis tajusin heti, että voi helvetti, lääkinnällisestä käytöstähän tässä ollut kyse, mutta en edes ollut ajatellut koko hommaa.

Samaan aikaan söin opioideja, relaxantteja ja tulehduskipulääkkeitä. Voi kuullostaa hassulta, mutta 90-luvulla ei paljon lääkekannabiksesta puhuttu, päinvastoin, se oli kaiken pahan alku ja juuri, porttihuume!

Siitä sitten menin lastenklinikalle normaaliin kontrolliin, mainitsin ettei enää ole tarvetta tramaleille, tai muille pillereille, niin siitäpä lääkäri pelästyi ja kysyi heroiiniako käytät? Olin aika hämyillään, suurempi järkytys kuitenkin tuli, kun lääkäri ei tuominnutkaan kannabiksenkäyttöäni, vaan vedet silmissä oli mulle: ”kun minä en voi kannabiksesta mainita, voi tulla rikossyyte”. Täh, oliko mua kusetettu koko ajan?

Oli. Sen huomasin kun aloin netin syövereistä tutkimaan asiaa ja alotin kasvattamaan omat lääkkeet. 5v meni hyvin (mitä nyt lensin kannabishuhujen takia amiksesta about lopputyö enää tekemättä, kyrsii vieläkin). Kilon-poliisit tuli sitten vierailulle ja monta kertaa tulikin (7krt kotiin 6kk sisään). Ottivat minut kaiken lisäksi silmätikuksi, nappasivat kadulta jonkun hätäsen nupun takia putkaan (tiesivät että aina löytyy – helppo saalis tilastoja kaunistamaan) ja lähes aina vielä himaa penkomaankin, vaikka kasveja ei ollut kasvukaudella kuin 1-3, eikä myyntiin mennyt mitään.

Siitä tosi pahasti ahdistuneena muutin tänne Espanjaan, eikä mennyt kun muutama kuukausi kun hihkuin onnesta – Suomessa laillistetaan lääkekannabis 2008 elokuussa! Sitten jätin hyvän kämpän, elämän ja palasin Suomeen hakemaan respaa ja asumaan kuukausiksi muiden nurkissa – taas stressitasot katossa.

Melkein kaikki lekurit olivat puoltamassa (jokainen ymmärsi, mutta osa ei halunnut laittaa nimeään puoltoon) Kipupolilla sitten olikin aivan käsittämätön vastaanotto, olin täysi nisti heidän mielestä – hain lupaa huumeiden käytölle, tarjosivat kipuuni masennus- ja epilepsia pillereitä.

En tietenkään halunnut lääkkeiden koekaniiniksi (luin kyseisten lääkkeiden haittavaikutuksista potilaiden foorumeilta, ei kiitos), joten muutin alkuun landelle Kanta-Hämeeseen ja kasvattelin siellä. Pari vuotta ja kytät löysi mut sieltäkin… Ei vittu.

Palasin ahdistuneena ties kuinka monennen kerran tänne Kataloniaan, ei pystynyt enää hakkaamaan päätä Suomessa ja kärsiä kivuista ja kyttä-peloista. Nyt tulee kohta 5v täyteen täällä, eikä paluusta ole tietoa, valitettavasti asenteet ei ole paljoa muuttuneet. Toivottavasti pian muuttuu!

Kiitos tästä sivusta Tuomas!

[/et_pb_text][et_pb_button admin_label=”Lohari-nappi” saved_tabs=”all” button_url=”http://lohari.net/?redirect_to=random&cat=283″ url_new_window=”off” button_text=”Satunnainen Indica-kertomus” button_alignment=”center” background_layout=”light” custom_button=”on” button_text_color=”#339966″ button_border_color=”#339966″ button_letter_spacing=”0″ button_use_icon=”default” button_icon_placement=”right” button_on_hover=”on” button_letter_spacing_hover=”0″] [/et_pb_button][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]

One thought on “Antti, mies 34 vuotta, Barcelona

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *