Ajatuksia vain

Tämä taitaa olla juuri sopiva paikka purkaa asioita, jotka pyörii useinkin mun mielessä ja varsinkin tähän aikaan “illasta”.

Terveydenhoitaja, neuvolantäti, lääkäri, hoitaja tai psykologi, ihan sama kuka näistä, mut jokainen kuitenkin kysyy multa tunnin istumisen jälkeen “onko mitään kysyttävää tässä vaiheessa?”. Joo on: saisinko lääkkeeni?.

Tätä en kuitenkaan koskaan sano ääneen. Mun lääkkeet ei ole lääkärin määräämiä ja siksi asiasta keskustelu ajaisi minut vähintään hullujen huoneelle maistelemaan “sitä oikeaa lääkettä”.

Tästä ei ole kauaakaan aikaa, kun Mamma kärsi alkoholiongelmasta (jota ei kuitenkaan itse myöntänyt ongelmaksi) ja sen mukana kymmenestä muustakin ongelmasta. Pitkän kierteen katkaisi yksi asia: kannabis. Lyhyesti lueteltuna se sai ruoan maistumaan, ajattelemaan asioita eri näkökulmista, positiivisen asenteen muita ihmisiä kohtaan, stressin ja sen kaiken pois jne. (kyllähän te tiedätte tämän listan). Ainoa ongelma mulla oli kaikenlaisten viranomaisten kanssa, mutta en välittänyt niiden sanomisista juuri minkään vertaa. Olihan mun kannabiksen käyttö näillä jo tiedossa eikä sille lopulta kukaan mahtanut yhtään mitään.

Varmaan jokaisen kannabismyönteisen mamman ongelma on ristiriidat ja niistä puhuminen. Mun kohdalla ristiriitoja on aiheuttanut mm. psykologin tutkimukset, joihin osallistuin lähinnä näyttääkseni sen et oon ihan normaali tyyppi teidän propagandasta huolimatta. Tutkimuksia ei kuulemma edes tehdä ihmiselle, joka käyttää tätä saatanan luomaa rehua, puhumattakaan muista tappavista huumeista. Mä nyt olin taas joku poikkeus (joopajoo niinpäniin). Mua kehotettiin myös olemaan n. kuukausi polttelematta ennen tutkimusten aloitusta, jotta tuloksista saadaan “mahdollisimman todentuntuiset”. Poltin minkä poltin ja tutkimusten valmistuttua ei tuloksissa ollut mitään normaalista poikkeavaa mistä olis pitänyt huolestua. Oon kuulemma normaalia hitaampi lukemaan, mut sehän johtuu siitä et käytän kannabista. Se ei voi olla vaikka sitä et oon aina ollut tosi hidas lukemaan varsinkin ääneen. Se ei myöskään johdu siitä ettei lukeminen oo koskaan ollut mun juttu ja ehkä sen takia oon vähän hidas. Asiahan saadaan äkkiä korjattua, kun vaan lukisin paljon enemmän asioita ääneen. Kokonaisuus näytti mun kohdalla kuitenkin hyvälle ja sain paljon hyvää palautetta. En kuitenkaan koskaan kertonut, että oikeasti käytin kannabista tutkimusten aikana. Syykin tähän on se, etten ole saanut palautetta kirjallisena, ainoastaan suullisena ja niin kauan kun ei ole mustaa valkoisella, niin sinne voidaan lyödä vaikka minkälaisia johtopäätöksiä tukemaan kannabiksen huonoa vaikutusta tuloksiin.

Raskaaksi tultuani jouduin koetukselle. Alkuraskaus veti mut todella huonoks. Väsytti mut ei saanu aina nukuttuakaan. Masennus, jota olin aikasemmin hoitanut kannabiksella muuttui vakava-asteiseksi. Menin suosiolla akuutille ja sanoin et pää hajoo. En kestä enää. Siellä mulle sanottiin et “tuu viikon päästä käymää ni juttelet lääkärin kanssa”. Tuskainen viikko meni ja lääkäri tuumas “mitä jos juttelet tän toisen lääkärin kanssa vielä et mitä mieltä se on asiasta et mitä sille pitäs tehä”. Meni taas toinen viikko ja tapasin toisen lääkärin jonka kanssa istuin tunnin kuuntelemassa sitä kuinka mitään ei voi tehdä. Lääkärin “mitään ei voi tehdä” tarkoitti siis sitä, ettei ensimmäisen kolmanneksen aikana määrätä mitään lääkkeitä. Syytkin siihen on ihan ymmärrettävät.

Alkuraskaus meni miettiessä järkeviäkin asioita kaiken itsetuhoisuuden keskellä. Ilmeni taas aivan uusi ristiriita. Lääkäri sanoi et keskiraskaudessa voidaan sit miettiä uudestaan lääkehoitoa kun sikiö on kehittynyt jo tarpeeksi paljon. On siis “ihan ok” syöttää raskaana olevalle naiselle lääkefirmojen ylistämiä myrkkyjä, mut kannabis on edelleen ehdoton ei. Lääkefirmat maksaa lääkäreille siitä et niitä perkeleen nappeja tungetaan kaikille ja joka vaivaan. Otetaan tähän sit tueksi vielä ne kaikki “tutkimukset” joita rahalla teetetään. Siinä on raskaana oleva typerä nainen aika heikossa asemassa, jos rupeaa näitä vastaan väittämään et kannabis on vähemmän haitallinen kuin esimerkiks ssri-lääkkeet. Eihän normaali äiti edes saa tässä yhteiskunnassa ajatella järjellä näitä asioita. Mun terveys on laiminlyöty sen takia, että en suostu aloittamaan lääkehoitoa. Lääkäri jopa mietti et onkohan mun diagnoosi sittenkin väärä, kun en “itse koe tarvitsevani lääkkeitä”. Eli jos ihminen ei halua masennuslääkkeitä, niin se ei ole myöskään masentunut. Kaikki tuntuu siis olevan lääkkeistä kiinni.

Palataan takaisin alkuun “oisko mitään kysyttävää?”, oi kyllä. Joko saan lääkekannabista?. Suomalaisilta sivuilta on edes turha etsiä tietoa aiheesta “kannabis ja raskaus”.

Halusin tuoda hieman esille kuinka vaikeaa on olla kannabiksen käyttäjä ja raskaana. Asiasta ääneen puhuminen on sama kun kirjottaisit otsaan “paska narkkari-äiti”, faktoja voi olla vaikea löytää edes netistä, lääkäriltä ei edes kannata kysyä mitään, haluat kuitenkin pitää itsesi kasassa raskauden aikana, mutta et tiedä onko se turvallista sikiön kannalta. Lääkäri pitää lääkkeitä turvallisina, mut yksi luonnontuote pilaa taas kaiken. Totuus pimitetään ja koko raskaus menee näitä asioita miettiessä.

Toivottavasti en ole ainoa mamma, joka ei anna periks tälle typerälle yhteiskunnalle. En ole myöskään kovin vanha, joten tarpeeks ku näitä asioita tuo esille ja isketään faktoja tiskiin, niin ehkä tulevaisuuden mammoilla ei ole tätä samaa ristiriitaa.