PajariPrinsessa, nainen 23 vuotta

[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti”]

Olen 23-vuotias nainen, ja kärsinyt aurallisesta migreenistä jo ala-asteelta lähtien. Aluksi kohtaukset olivat satunnaisia ja jokseenkin siedettäviä. Pientä näköhaittaa, etovaa oloa ja päänsärkyä. Lukioon mennessäni migreenikohtaukset pahenivat; migreenin sattuessa en nähnyt ollenkaan eteeni, oksentelin useita tunteja, en pystynyt puhumaan, ja pääkipu oli lähes sietämätöntä. Kohtauksesta toipuminen vei aina seuraavankin päivän, olo oli sumea ja päässä jälkijomotus, kutsuin sitä migreenikrapulaksi.

Kävin lääkärissä ja sain lääkkeet. Ei niistä apua ollut, lääkärikin sanoi että lääke pitäisi ottaa heti auraoireiden ilmestyttyä, mutta aina ei ollut lääkkeet lähellä, tai sitten eivät muuten vaan toimineet. Kokeilin toista lääkettä, ei toiminut. Lääkäri ehdotti jotain kolmatta pilleriä, mutta sitä varten minun olisi pitänyt kärsiä migreenikohtauksista useammin. Siis useammin kuin 2 kertaa viikossa, jotta olisin saanut päivittäin otettavat lääkkeet, jotka mahdollisesti ennaltaehkäisevät kohtauksia.

Kokeilin kannabista ensimmäisen kerran 17-vuotiaana, polteltiin pikku jointtia kavereiden kanssa viiteen pekkaan. Ei se sillon minuun iskenyt, kun en tupakastakaan välittänyt. Muutaman vuoden aikana sitä tuli polteltua aina silloin tällöin, välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Aina muutaman kerran vuoteen. Mutta tuossa reilu pari vuotta sitten selän murjottuani, rupesin käyttämään kannabista aktiivisemmin. Lääkärit eivät löytäneet selästäni mitään vikaa, määräsivät vain buranaa ja panadolia, kun en pystynyt edes kävelemään. Kipu oli sietämätön päivin ja öin, paitsi silloin kun polttelin. Ei se kipu silloinkaan täysin hävinnyt, mutta se muuttui semmoiseksi pehmeäksi, lämpimäksi ja ennen kaikkea siedettäväksi. Sain nukuttua öisin ja puettua itse jopa vaatteet päälleni. Silloin kannabiksesta tuli osa viikoittaista elämääni. Ahdistukseni helpotti ja migreenikohtaukset katosivat. Muutaman kerran kun on meinannut tulla migreenikohtaus ja auraoireetkin ovat jo alkaneet, niin olen polttanut jointin tai ottanut parit hitit bongista, ja alkava migreeni on hävinnyt.

Tiedän useita ihmisiä jotka ovat saaneet kannabiksesta avun ihan päivittäiseenkin toimintaansa, esim. kaupassa käymiseen, kun ahdistus tai muut psyykkiset ongelmat ovat vaikeuttaneet toimimista.

Olisi jo aikakin kumota vähän stereotypioita pössyttelijöistä. Me kaikki ei olla nuoria pajapäitä jotka tahtoo vaan saada päänsä sekaisin ja paeta todellisuutta pilvenhuuruiseen maailmaan. Joillekkin se on oikeasti iso apu psyykkisiin tai fyysisiin vaivoihin.

Vielä loppuun sanon, että itse olen jakanut jouluaattoisen jointin yksinäisen mummelin kanssa puiston penkillä, ja ilahduttanut ystävää iltasavuilla hänen laitettuaan lapsensa nukkumaan. Polttelijoita löytyy joka ryhmästä, me ollaan kaikki erilaisia, ja uskovaisten eväät on yhteiset!

[/et_pb_text][et_pb_button admin_label=”Lohari-nappi” saved_tabs=”all” button_url=”http://lohari.net/?redirect_to=random&cat=283″ url_new_window=”off” button_text=”Satunnainen Indica-kertomus” button_alignment=”center” background_layout=”light” custom_button=”on” button_text_color=”#339966″ button_border_color=”#339966″ button_letter_spacing=”0″ button_use_icon=”default” button_icon_placement=”right” button_on_hover=”on” button_letter_spacing_hover=”0″] [/et_pb_button][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]