Alfredo El Jungelo, mies 21 vuotta, Wonderland

[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti”]

Olen käynyt nyt AD/HD tutkimuksissa vajaan vuoden verran, kunnallisella juuri tuloksetta, yksityisellä tulos alkaa jo näkyä. On määrätty pillereitä joista ei tunnu tulevan muuta kuin syvä vitutus ja ummetus.

AD/HD on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus jonka oireet alkavat jo lapsuudessa, ja sillon minullakin alkoivat oireilut. Kuitenkin peruskoulun aloitettuani jouduin kiusaamisen kierteeseen joka kesti läpi koko ala-asteen, käännyin sisäänpäin ja yritin pitää matalaa profiilia. Kotona kuitenkin sain olla oma vilkas ja luova itseni, mikä tietysti oli loistavaa.

Oireeni vaikuttavat jatkuvasti arkeeni – ajatukseni seikkailevat jatkuvasti, tuntuu kun olisi jonkinlainen multimediasoitin jatkuvasti päällä, tämän päälle vielä käyn jatkuvaa monologia itseni kanssa ~ sisäinen minäni ei vain kykene hiljenemään. Tämä vaikuttaa keskittymiseen, jonka vuoksi alisuoriudun kaikesta. Työ, koulu(jos ei alaluokkia lasketa) ja kaikki vähänkään virallisempi tuntuu lähestulkoon mahdottomalta, ellen ole hyvin kiinnostunut aiheesta. Usein on jäänyt esseet, työtehtävät, viralliset paperit jne tekemättä, jonka jälkeen olen joutunut hommat tekemään puoliväkisin ylemmän tahon painostamana.

Sosiaaliseen kanssakäyntiin joudun keskittymään 110%, sillä en halua möläyttää ilmoille mitään typerää kommenttia. Itsensä ns. Pidättely on pidemmän päälle hyvin vitun raskasta. Ystävien kesken voin kuitenkin olla kuka olen, josta olen enemmän kuin kiitollinen.

Lisäksi fyysisiä kipuja minulla esiintyy joka päivä polvissa/pohkeissa, tähän ei auta muu kun liikkeessä pysyminen. Kipu on sellaista sietämätöntä hermokipua, tod.näk. Levottomat jalat. Tätä on esiintynyt myös lapsuudesta asti, aina on jaksettu muistuttaa että nämä ovat vain “kasvukipuja”. Kasvukivut tuskin jatkuvat yli kaksikymppisellä.

Nyt asiaan ~ n.3v sitten tutustuin hamppuun, johon rakastuin ensi hetkellä. Tunsin olevani normaali. Kuulin vain oman sisäisen ääneni, kaikki muu ajatustenlaukkaus lakkasi. Kivut jaloista kaikkosivat. Pohdin, että tältä varmasti tuntuu olla normaali ihminen. Maailma ja ympäristö näytti kauniimmalta, kuin vesivärimaalausta olisi katsellut. Tuntui vain yksinkertaisesti hyvälle, normaalille.
Toivottavasti muutosten aika koittaisi. Toivottavasti tekstistä sai edes selvää! Kiitos ja näkemiin!

[/et_pb_text][et_pb_button admin_label=”Lohari-nappi” saved_tabs=”all” button_url=”http://lohari.net/?redirect_to=random&cat=283″ url_new_window=”off” button_text=”Satunnainen Indica-kertomus” button_alignment=”center” background_layout=”light” custom_button=”on” button_text_color=”#339966″ button_border_color=”#339966″ button_letter_spacing=”0″ button_use_icon=”default” button_icon_placement=”right” button_on_hover=”on” button_letter_spacing_hover=”0″] [/et_pb_button][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]