Mitä “skunk” oikein tarkoittaa?

[et_pb_section bb_built=”1″ admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row” make_fullwidth=”off” use_custom_width=”on” width_unit=”on” use_custom_gutter=”off” padding_mobile=”off” custom_margin_last_edited=”off|” allow_player_pause=”off” parallax=”off” parallax_method=”off” make_equal=”off” parallax_1=”off” parallax_method_1=”off” column_padding_mobile=”on” custom_width_px=”900px” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat” background_size=”initial”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” background_layout=”light” text_orientation=”left” border_style=”solid” text_font_size=”18″ background_position=”top_left” background_repeat=”repeat” background_size=”initial” _builder_version=”3.0.51″]

Englanninkielinen termi “skunk” on vilahdellut suomalaisissakin medioissa. Suomeksi skunk tarkoittaa tietenkin haisunäätää, mutta mistä on kyse kannabiksesta puhuttaessa?

Skunk-termin juuret juontavat 1970-luvulta. Joissain maissa, kuten Isossa-Britanniassa, termi “skunk” on alkanut tarkoittaa hyvälaatuista kannabislajiketta – joillekin briteille se tosin tarkoittaa joko todella vahvaa lajiketta tai lajiketta, jonka nimi ei ole tiedossa. Nuoriso monessa maassa kutsuu itse kasvattamaansa kannabista “skunkiksi”. Jossain päin siitä on tullut synonyymi kaikelle kannabikselle.

Skunk tarkoittaa useimmiten alkuperäisen “Skunk #1” -lajikkeen lisäksi vahvaa ja erittäin vähän CBD:tä sisältävää kannabista. Sanan merkitys on siis muuttunut ajan saatossa, joten mennäänpä termin alkulähteille.

Alussa oli Skunk #1

1970-luvulla amerikkalaiset kannabiskasvattajat alkoivat risteyttää lyhyitä afganistanilaisia ja pakistanilaisia indicalajikkeita pitkien, vahvojen keski- ja etelä-amerikkalaisten – tarkemmin sanottuna kolumbialaisten ja meksikolaisten sativojen – sekä trooppisesta Aasiasta kotoisin olevien lajikkeiden kanssa.

Legendaarisen David Watsonin (joka tunnetaan myös nimellä “Sam the Skunkman”) johtama Sacred Seeds -niminen ryhmä kasvattajia ja jalostajia kehitti Kaliforniassa 70-luvun alkupuolella alkuperäisen ja ensimmäisen Skunk-lajikkeen, joka sai nimen “Skunk #1”. Myöhemmin 70-luvulla Skunk #1 vakiinnutti asemansa jalostajien keskuudessa ja se on edelleen korkealle arvostettu hybridilajike.

Kasvattajat loivat siis kasvin, joka on olosuhteisiin sopeutuva, vaikutuksiltaan vahva ja kukintoajaltaan lyhyt. Alkuperäinen Skunk #1 oli tunnettu tavallista voimakkaammasta hajustaan, joten haisunäätää tarkoittava nimi on ilmeisesti ollut mitä sopivin (kannabiskasvin yksilöllinen ominaistuoksu tulee terpeeneistä eikä kannabinoideista, ja vaikka terpeenit vaikuttavat kasvin vaikutuksiin, sen päihdyttävää tai lääkinnällistä tehoa ei kuitenkaan voi päätellä tuoksusta).

Vuonna 1982 “Skunkman” Watson muutti Hollantiin tuoden mukanaan useita kiloja Skunk #1 -siemeniä. Siitä lähtien hollantilaiset kasvattajat ovat risteyttäneet ja jalostaneet siitä useita tunnettuja lajikkeita, kuten Super Skunk, Early Girl, Northern Lights ja Jack Herer. Hollantilainen Dutch Passion on myös tavaramerkinnyt oman Skunk #1 -lajikkeensa nimen ja muutkin tunnetut valmistajat usein mainitsevat jos lajikkeessa on perimää skunk-suvulta. Mutta kuuluisaa skunk-nimeä käytetään myös useiden sellaistenkin lajikkeiden nimissä, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Skunk #1 -legendan kanssa.

Skunk-lajikkeet olivat ensimmäisiä, joista CBD oli jalostettu pois melkein kokonaan ja Skunk #1 oli yksi ensimmäisistä menestyksekkäistä hybridilajikkeista. Skunk #1 on vaikuttanut kannabiksen ominaisuuksiin kaikkialla maailmassa; sen geenit ovat oleellisia jopa GW Pharmaceuticals -lääkekannabisvalmistajan kasvattamille lajikkeille – näitä geenejä käytetään mm. Suomessakin käytössä olevassa Sativex-lääkevalmisteessa.

Toisin kuin luullaan, skunk-lajikkeet eivät itse asiassa ei ole erityisen vahvoja, vaan niiden keskimääräinen THC-pitoisuus on kahdeksan prosentin tienoilla ja nykyäänhän tämä ei tarkoita kovinkaan vahvaa lajiketta.

Skunk on kasvattajan mieleen

Skunkit on korkealaatuisia lajikkeita, jotka päräyttävän pilven lisäksi tarjoavat myös hyvän sadon. Vielä tänäkin päivänä skunkin kuuluisat ominaisuudet ovat ne standardit, joihin muita lajikkeita verrataan. Niitä on myös helppo kasvattaa ulkona, sisällä tai kasvihuoneessa.

Skunk kehitettiin tuottamaan kannabislajike, jonka kukinto on vahvaa ja joka on samalla vähälehtinen ja runsassatoinen. Skunk-kukinnot ovatkin yleensä isoja ja niitä on runsaasti. Vähälehtisyytensä ansiosta lajike on helppo trimmata.

[/et_pb_text][et_pb_image admin_label=”Kuva” src=”http://lohari.net/wp-content/uploads/2017/06/kuvituskuva-kannabis.jpg” show_in_lightbox=”on” url_new_window=”off” use_overlay=”off” animation=”bottom” sticky=”off” align=”center” force_fullwidth=”off” always_center_on_mobile=”on” border_style=”solid” alt=”Lohari Premium -kuvituskuva” title_text=”Lohari Premium” _builder_version=”3.0.51″ /][et_pb_text admin_label=”Teksti” background_layout=”light” text_orientation=”left” border_style=”solid” text_font_size=”18″ _builder_version=”3.0.51″]

Skunk-lajikkeilla täysin turhaan huono maine

Kannabiksen CBD on antipsykoottinen aine ja CBD:n vähyys tai puuttuminen on käytännössä ainoa asia, mikä saattaa tehdä skunkista joillekin huonon valinnan.

Kannabis laukaisee psykoottisen episodin vain yhdellä ihmisellä kahdestakymmenestä tuhannesta. Sen sijaan neljä ihmistä sadasta on allergisia kalaruoille. Maapähkinät tappavat vuosittain 180 ihmistä. Alkoholi on viisi kertaa kannabista todennäköisempi laukaisemaan mielenterveysongelmia.

Kuten aina kannabiksesta puhuttaessa, uhkakuvien maalailu perustuu vääriin mielikuviin eikä siihen, kuinka kasvi toimii ja vaikuttaa suhteessa muihin lääkkeisiin tai nautintoaineisiin. Riskit on tietysti tunnistettava ja ne on otettava vakavasti, mutta todellisuudessa ns. “skunk”-lajikkeet ovat nekin siis turvallisempia kuin osterit tai maapähkinät.

Tuleeko termi “skunk” Suomeen?

Suomessa skunk ei yleensä näy otsikoissa kannabiksesta kirjoittaessa. Ei ainakaan vielä.

Brittiläinen lehdistö otti aikoinaan termin omakseen ja the Daily Mailin, the Sunin, the Daily Expressin ja the Daily Telegraphin käsittelyssä skunkista on tullut sensaatiohakuinen synonyymi erittäin vahvalle kannabikselle, ja sitä käytetään vielä tänäkin päivänä Isossa-Britanniassa harhaanjohtavasti uutisten yhteydessä.

Suomenkin valtamediat koittavat vielä kuumeisesti keksiä negatiivisia otsikoita kannabiksesta ja vastustajat tarrautuvat kylmän sodan aikaisiin propaganda-argumentteihin kieltolain ylläpitämiseksi, mutta vuonna 2017 alkavat keinot kannabiksen demonisoimiseksi olla vähissä. Tulemmeko siis näkemään “Skunk, uusi kauhuhuume”-tyylistä hysteriaa suomalaisissa otsikoissa? Ehtiikö muutos tapahtua jo ennen sitä? Vai tekeekö Skunk-kammo esiintymisensä Suomessa vasta laillistamisen jälkeen?

Toivotaan, että mustamaalaamisen sijaan oikean tiedon levitessä skunk-lajikkeita arvostettaisiin tärkeänä osana kannabiksen historiaa ja kehitystä. Tällä hetkellä kova sana suomalaisten journalistien keskuudessa on “huumekasvi” -termin lisäksi “marijuana” (ja sekin kirjoitetaan usein väärin “marihuana”, mutta samaan kieliopilliseen syntiin taidetaan syyllistyä Yhdysvalloissakin).

Jos muutos kuitenkin jatkuu maassamme nykyistä vauhtia, kannabis tullaan yhdistämään meille tuttuun ja perinteiseen hamppukasviin, jolloin ympyrä vihdoin sulkeutuu.

Kuten kuuluukin.

Lähteet: CLEAR Cannabis Law Reform | Leafly | Dutch Passion

[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]