Aloittelijan kokemuksia pilvestä (kannabisessee)

Carl Saganin klassikkoesseen sekä Lester Grinspoonin vastineen jalanjäljissä intouduin itsekin tekemään tiliä omasta pilvenpoltostani ja sen tuomista vaikutuksista. Suurimpana eronani näihin suuriin tieteilijöihin (älynlahjojen lisäksi) lienee kuitenkin se, että kokemusta minulla tästä laittomuudesta on huomattavasti vähemmän: vuosien ja satojen tai edes kymmenien sihautuskertojen kokemuksen sijaan oma urani huumausainerikollisena on suorastaan hävettävän lyhyt. Hamppuforumin oivia Savuraportteja ja Lycaeumin muutamia ikivanhoja kirjoituksia lukuun ottamatta en ole kuitenkaan juuri löytänyt suomenkielisestä verkosta kirjoituksia, joissa käytäisiin läpi käyttäjien pilveltä saamia tuntemuksia ja ajatuksia kovinkaan seikkaperäisesti.^[i] Vielä harvemmin olen törmännyt Saganin esseen kaltaisiin laajempiin reflektoiviin yleiskatsauksiin pilvenpolton vaikutuksista. Nähdäkseni tarve tällaisille kirjoituksille on kuitenkin erityisen suuri nyt, kun kannabiksen lainopillisesta asemasta aletaan Suomessakin käydä yhä kiivaampaa keskustelua. Käyttäjien ääni on vuosien ajan väkivalloin vaiennettu, mutta nyt on itse kunkin aika rikkoa tuo hiljaisuus.

Alla oleva pienimuotoinen essee onkin oma kontribuutioni tähän pilviraporttien uljaaseen traditioon sekä yritys tuoda sanalliseen muotoon niitä ajatuksia ja tunnelmia, joita minulla on ollut ilo päästä pilvessä kokemaan. Monessa mielessä en ole lähtenyt keksimään pyörää uudelleen, vaan aiheesta kiinnostuneen lukijan kannattaa tutustua tämän kirjoituksen lisäksi myös itse Saganin ja Grinspoonin esseisiin. Useat heidän listaamistaan vaikutuksista ovat päteneet yhtä lailla myös omissa pilvissäni. Kykenenkin vain toivomaan, että myös tällaisella vähemmän kokeneella polttelijalla voisi olla jotain annettavaa ja sanottavaa keskusteluun.

Antoisia lukuhetkiä ja lennokasta 4/20-päivää,

Lasse Niemi

Olen ollut kiinnostunut kannabiksesta lukioajoistani asti eli noin kahdeksan vuotta. Kannabis ja sen laillistamiskeskustelu olivat minulle näistä kahdeksasta vuodesta seitsemän ensimmäistä puhtaan älyllisiä kysymyksiä: en tänä aikana kokeillut kannabista kertaakaan. Lukiossa hoksasin nykypolitiikan järjettömyyden, mutta kiinnostuin myös aineen itsensä vaikutuksista. Aiheeseen nyt viimein omakohtaisesti tutustuttuani yllätyksekseni huomasin, että saamani vaikutukset olivat monessa mielessä odottamattomia – vaikkei niiden lopulta sitä olisi pitänytkään olla. Olin valmistautunut niin flegmaattiseen sohvalla mässyissä rötköttämiseen kuin kontrolloimattomiin naurukohtauksiin, joista niin usein saa käyttäjiltäkin kuulla. Kuten luultavasti useimmat, pidin sen sijaan luovuuteen ja ajattelutoiminnan kiihtymiseen liittyviä tarinoita suurimmaksi osaksi hölynpölynä ja lähinnä pilvipäiden aineen glorifioimisena. Miksi näin, sitä en tiedä. Lienisikö vuosien huumepropaganda tähän syypäänä, mutta voin sanoa, että totisesti yllätyin, kun ensi kertaa pääsin hampun makuun.^[ii]

Ennen kuin paneudun alla tarkemmin kertaamaan pilvestä saamiani vaikutuksia, on paikallaan tehdä pikainen huomautus tähän mennessä polttamistani lajikkeista. On nimittäin niin, että kannabiksesta saadut vaikutukset vaihtelevat karkeasti ottaen sen perusteella, käyttääkö ns. sativaisia (aktiivinen, aivotoimintaan vaikuttava pilvi, “high”) vai indicaisia (passiivisempi ja fyysisempi pilvi, “stoned”) lajikkeita.^[iii] Useimmat tarjolla olevat lajikkeet ovat nykyään kuitenkin hybridejä eli sativaisten ja indicaisten lajikkeiden risteymiä. Itse tein heti ensimmäisellä kerralla valinnan sativaisempien (hybridi-)lajikkeiden puolesta, sillä olin kiinnostunut ennen kaikkea kannabiksen mahdollisista aivotoimintaa kiihottavista vaikutuksista. Suoranaisen indicaisia lajikkeita en ole vielä kokeillut. Toistaiseksi olen päässyt tekemään lähempää tuttavuutta Bubblebud- (sativainen hybridi, 3 käyttökertaa), Power Plant- (sativa, 1 käyttökerta) ja S5 Haze-lajikkeiden (sativa, 2 käyttökertaa) kanssa. Ensipilveni sen sijaan sain useita eri lajikkeita sisältäneellä sativaisella kukkamurskesekoituksella. Yhteensä polttelukertoja on tähän mennessä siis kertynyt seitsemän suurin piirtein kuuden kuukauden aikana, joskin näiden kertojen ajallinen jakauma on melko vääristynyt: kokeilukerroista noin puolet (3 kertaa) sijoittuivat kolmelle peräkkäiselle päivälle kesäisellä Amsterdamin-matkallani.^[iv] Viimeisimmästä polttelukerrasta onkin tätä esseetä kirjoittaessa kulunut nelisen kuukautta. Miksikään Suomen Snoop Doggiksi (Lionista puhumattakaan) en siis voi itseäni tituleerata, enkä moisesta kyllä suuremmin perustaisikaan.

Luetelluista lajikkeista kokemukseni niin Bubblebudista kuin S5 Hazesta ovat olleet positiivisia. Power Plantia sen sijaan en voi suositella kenellekään. Näiden kokeilujen perusteella onkin hyvin selvää, että lajikevalinnalla on erittäin suuri merkitys sen suhteen, millaisen pilven ja kokemuksen käyttäjä saa. Yleistermin ”kannabis” käyttäminen päihteestä puhuttaessa onkin tästä syystä jossain määrin ongelmallista, sillä jo esitellyn karkean sativa-indica-erottelun lisäksi vaihtelu eri lajikkeiden vaikutusten välillä vaikuttaisi olevan melko suurta. Jos siis ensikokemus pilven parissa on ollut epämiellyttävä, syy on hyvinkin voinut olla vain käytetyssä lajikkeessa, ei käyttäjässä itsessään.^[v] Kyseessä lienee mitä enimmissä määrin makuasia: emmehän tuomitsisi esimerkiksi jonkin maan tai maanosan ruokakulttuuriakaan täydeksi roskaksi vain yhden tai vielä kahdenkaan ruokalajin perusteella – vaikka mämmin kaltaiset kulinääriset nautinnot saattaisivat melko hyviä indikaattoreita alueen ruokakulttuurista ajoittain ollakin.

Olen ensimmäisestä kunnollisesta^[vi] kannabiskokeilustani lähtien pitänyt enemmän tai vähemmän tarkkaa ”reaaliaikaista koepöytäkirjaa” saamistani kokemuksista ja ajatuksista, toisin sanoen eräänlaista ”pilvipäiväkirjaa”. Oikeastaan koko ajatus käytönaikaisten ajatusten ja tunnelmien ylöskirjaamisesta syntyi juuri ensimmäisen pilveni aikana – oivallus, jonka nerokkuutta en voi näin myöhemmin kylliksi ylistää. Ajan myötä päiväkirjamerkintöjen pituus on kasvanut muutamista sivuista ja hajamietelmistä aina systemaattiseen lähes kymmensivuiseen Amsterdamin S5 Haze -raporttiin. Kannustankin kaikkia vähintään kokeilemaan pilviraporttien kirjoittelua, sillä niiden kirjoittaminen on ollut paitsi erittäin hauskaa ja mukaansatempaavaa myös huomattavan kehittävää: toisaalta pystyn näin jälkeenpäinkin tutkailemaan ajatustoimintaani pilvessä,^[vii] mutta mahdollisesti vielä tärkeämmin pilvessä saadut oivallukset ja ajatukset ovat (kuten Carl Sagankin oikein huomioi)^[viii] taltioituneet pitkäaikaismuistiini osittain juuri sen ansiosta, että olen vaivautunut tekemään niistä edes jonkinlaisia muistiinpanoja. Harmillista tosin on, että yhteen ajatusketjuun näin pidempään ”jumittumalla” jättää lukemattomia muita mielenkiintoisia mielen polkuja tarpomatta.^[ix]

Kannabiksen sanotaankin yleisesti huonontavan käytönaikaista lähimuistia, sillä käyttäjä unohtaa herkästi, mitä oli vasta hetki sitten intensiivisesti ajattelemassa. Vaikka tämä muistin lyhentyminen totta tiettyyn pisteeseen onkin, luonnehtisin kannabiksen tuottamien muistikatkosten johtuvan ennen kaikkea muista syistä. Olen luontaisestikin melko hajamielinen ihminen ja olen pilvessä huomannut, että kannabiksen ajatustoimintaa kiihdyttävä vaikutus muistuttaa suuresti normaalia hajamielisyyteni ”mekanismia”: kun laukkaava mieli hyppää nopeasti aiemmin mietiskellystä asiasta jo seuraavaan, aiempi asia, jota saattoi olla parhaillaan tekemässä mitä suurimmalla intensiteetillä, unohtuu täysin.^[x] Kun mieli on sitten käynyt uuden ajatusprosessin läpi, huomaan usein normaalielämässänikin jääväni hetkeksi pöllämystyneenä tuijottamaan eteeni ja pohtimaan, mitä ihmettä olin aiemmin tekemässä. Kannabis lähinnä voimistaa tätä pöllämystynyttä tunnetta sekä saa käyttäjän helpommin näkemään tämän mielensisäisen ajatuksesta toiseen hyppäämisen prosessin. Pitkäaikaismuisti ei pilvessä häiriinny, ja toisaalta samaan ”pilviajatusketjuun” liittyvät yksityiskohdat saa koko ajatusketjun ajan pidettyä mielessä aivan samalla lailla kuin normaalistikin, ellei jopa entistä vahvemminkin. Sen sijaan, että kannabis yksinomaan huonontaisi lähimuistia, sen voisi näin ollen pikemminkin sanoa ”hajamielistävän” (pun intended?) ja toisaalta saavan käyttäjänsä huomaamaan tämän pilvenaikaisen hajamielisyytensä herkemmin.

Jo ensimmäisellä käyttökerrallani huomasin kuitenkin, että kannabiksessa voi myös olla omat sudenkuoppansa, jotka liittyvät analyyttisyyden ja luovuuden kasvuun. Vaikka käyttäjä kiinnittääkin huomionsa aivan uudella tavalla uusiin asioihin, asioiden takaa etsityt ja löydetyt merkitykset ovat helposti niitä, mitä käyttäjä niiden jo valmiiksi haluaa tai odottaa olevan.^[xi] Toisin sanoen esimerkiksi poliittinen idealisti saanee pilveltä helposti lisäpontta ideologialleen ja salaliittoteorioitsija löytää ympäriltään vielä enemmän vihjeitä salaliitoista. Pilvessä näistä oivalluksistaan on usein vieläpä tavallistakin vakuuttuneempi.^[xii] Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että käyttäjä olisi lopullisesti tuomittu tähän vahvistusharhaiseen noidankehään – itse asiassa päinvastoin. Kun käyttäjä on tästä tendenssistään tietoinen, pystyy hän helpommin tarkastelemaan jo pilven aikana ajatuskulkujaan objektiivisemmin ja löytämään niistä erilaisia kognitiivisia vinoumia. Kannabis voikin olla erittäin voimallinen itsereflektion väline vastuullisesti käytettynä.^[xiii]

Toinen tällainen sudenkuoppa taas koskenee pilvenaikaisen ajattelun helppoutta ja vaivattomuutta: ajatusten muodostaminen ei vaadi työtä eikä se tunnu rasittavalta, mikä saattaisi ehkä saada mukavuudenhaluisen ihmisen helposti kääntymään kannabiksen puoleen silloinkin, kun sille ei välttämättä olisi suoranaista tarvetta. Tämä mukavuudenhaluisuus voi olla sikälikin petollista, että pilvessä nimenomaisen ajatustyön tekeminen sen sijaan tuntuu – tai näin on ainakin itselläni (joka olen ammatiltani ajattelutyöläinen) käynyt – erityisen luotaantyöntävältä ja epämukavalta ajatukselta. Pilvessä mieli haluaa selvästi olla vapaa pakollisuuksista ja velvollisuuksista.^[xiv]

Tällaisesta ennen tiedostamattomien asioiden huomaamisesta johtuen kannabis vaikuttaisi myös olevan loistava apukeino löytää aivan uusia mielenkiinnon kohteita. Analyyttisen ajattelun korostuessa olen huomannut kiinnostuneeni televisiosarjojen, elokuvien ja Youtube-videoiden leikkauksesta – siis siitä, miten eri kohtaukset, kuvakulmat ja käsikirjoitus käytännössä saadaan ruudulla toimimaan. Tämä pilven vaikutus on minulla toistunut kerrasta toiseen ensikokeilustani lähtien, ja olen huomannut tämän kiinnostuksen jatkuneen myös pilvien ulkopuolella. Kannabis onkin näin tehnyt jopa tavallisesta kuolettavan tylsästä televisioviihteestä mielenkiintoista, mitä voinee pitää aivan erityisenä saavutuksena.

Eräänä Bubblebudin sohvanpohjalle vetämänä kesäyönä minut taas valtasi vastustamaton halu kuunnella silmät kiinni sademetsän ääniä. Youtube-klipin pyöriessä aloin omaksikin ihmetyksekseni kiinnittää huomiota kaikenlaisen suhinan ja kohinan seasta erottuviin lintujen ääniin. Ällistyin suuresti, kun aivoni alkoivat ”saada selvää” lintujen ”puheesta”: tietyt sekvenssit lintujen lauluissa selvästi toistuivat, mutta usein erilaisissa järjestyksissä. Jotkin ”lauseet” ja fraasit lauluissa taas olivat aina säännönmukaisia.^[xv] Minut valtasi suuri kiinnostus ottaa selvää, mitä informaatiota tuo lintujen ”puhe” oikeastaan sisälsi: onko linnuillakin kieliä? Jopa muutaman viikon ajan tämän pilvikokemuksen jälkeen keskityinkin aina linnunlaulua kuullessani lirkutusten rakenteeseen ja ”syntaksiin” erityisen suurella intensiteetillä. En tiedä missä määrin asiaa on tutkittu, mutta olisi mielenkiintoista selvittää, millaisissa tilanteissa linnut käyttävät tiettyjä sekvenssejä ja missä järjestyksessä. Tällä tavoin voisi ehkä saada selville, mitä sisältöjä eri laulut sisältävät – aivan huvikseen linnut tuskin niin monimuotoisesti keskenään viestivät.

Pilvessä kyky nähdä asioiden välillä yhteyksiä korostuukin selvästi aivan uudella tavalla, samoin kuin myös kyky eritellä yksityiskohtia laajemmista kokonaisuuksista – tai varsinkin koostaa kokonaisuuksia hajanaisista yksityiskohdista. Tähän varmasti ainakin osittain perustuu myös pilven musiikin kuuntelusta saatavan nautinnon lisääntyminen: jo ensimmäisellä kokeilukerrallani huomasin kykeneväni erottamaan eri soittimet toisistaan ja syventymään niihin samanaikaisesti sekä erillään että osina kokonaisuutta. Musiikkiin syventyminen on pilvessä paitsi helpompaa myös jossain mielessä kokonaisvaltaisempaa. Kannabis saa lisäksi kuulemaan musiikkiin ”piilotettuja” musiikillisia koukkuja, jotka jäävät yleensä muuten täysin huomaamatta – epäilemättä ainakin osa näistä koukuista on muusikkojen tarkoituksella musiikin sekaan piilottamia, eräänlaisia silmäniskuja pilviveikolta pilviveikolle.^[xvi]

Musiikista on hyvä hypätä aasinsillalla visuaalisempiin kokemuksiin, sillä minulla nämä ovat jossain määrin liittyneet myös yhteen. Ilmeisesti S5 Hazen kaltaiset puhtaammat sativat vaikuttaisivat ajoittain olevan visuaalisia ja jopa lievän (annostuksesta riippuen ehkä jopa enemmissäkin määrin) psykedeelisiä: silmät sulkiessani silmäluomieni taakse on kyseisellä lajikkeella nimittäin avautunut tummalla pohjalla syvän punaisen ja tumman violetin värisiä kulmikkaita ja neliskanttisia visuaaleja. Nämä erittäin kauniit ja jonkinlaista minimalistista estetiikkaa pursuavat visuaalit ovat olleet voimakkuudeltaan varsin hillittyjä ja mielenkiintoisesti ne ovat kaikonneet mielestä melko pian sen jälkeen, kun niihin ei ole enää jaksanut tarkemmin kiinnittää huomiota.^[xvii] Vielä mielenkiintoisempaa on kuitenkin ollut huomata mielikuvitukseni elävöityneen pilvessä huomattavasti. Olen kokenut silmät kiinni erilaisten musiikkikappaleiden tahdissa eteneviä tarinallisia ”kohtauksia”, joita on ollut erittäin mielenkiintoista seurata. Kyseessä ei ole kuitenkaan ollut näiden kohtausten näkeminen silmäluomien takana tai missään muuallakaan, vaan ainoastaan erittäin voimallinen kuvitteleminen.^[xviii] En puhuisi suoranaisesta hereillä uneksimisesta, mutta unilla ja näillä pilvikohtauksilla on tiettyjä samankaltaisuuksia. Paras vertailukohta voisivat olla iltaisin usein juuri ennen nukahtamista tulevat hyvin eläväiset ajatukset ja kokemukset, joiden kulkuun kykenee vielä omalla ajattelullaan vaikuttamaan.

Usein sanotaan, että kannabista ja alkoholia ei pitäisi vertailla keskenään, sillä ne ovat niin erilaisia päihteitä. Osittain väite toki oikea onkin, mutta koska molemmat päihteitä kuitenkin ovat, olen vakuuttunut siitä, että vähintään näiden aineiden tuottamien päihtymysten ja vaikutusten vertailun on oltava mahdollista, ainakin näin yksilötasolla. Kyseessä voi siis olla ”omenoiden ja appelsiinien” vertailu – mutta ovatpahan nekin molemmat sentään hedelmiä! Ja makuasioista kiistelemistä parempaahan ei tunnetusti olekaan: toiset pitävät enemmän appelsiineista, kun taas jotkut ovat omenoille jopa allergisia.

Lyhyen käyttöhistoriani aikana olen huomannut kannabiksen olevan ainakin itselleni monessa mielessä alkoholin antiteesi. Siinä missä alkoholi (joka luokitellaan erittäin kuvaavasti depressantiksi)^[xix] saa aistit turtumaan, kannabis voimistaa ja tehostaa aisteja äärimmilleen: hyvänä esimerkkinä kerran kylpyhuoneessani pajauttaessani huomasin yhtäkkiä ilmanvaihtokanavan imurin tuottavan hyvin matalataajuista resonanssia, jota oli tavallisesti mahdotonta kuulla.^[xx] Kun alkoholi tekee välinpitämättömämmäksi tekojen seurauksista, kannabis saa näkemään merkityksiä kaikkialla ja siten huomattavan varovaiseksi, ajoittain jopa pelokkaaksi. Tämän vaikutuksen johdannaisena alkoholi saa minut kuitenkin tietyssä mielessä sosiaalisemmaksi, sillä en sitä nautittuani enää välitä niin paljon kaikista sanomisistani tai tekemisistäni.^[xxi] Pilvessä (tosin vain yhden kerran kokemuksella) taas en vaikuta olevan sosiaalisesti omimmillani, sillä sosiaalisen tilanteen lukemattomat sanalliset ja ennen kaikkea sanattomat ärsykkeet tekivät keskittymisen esimerkiksi keskusteluun vaikeaksi. Ylianalyyttisyyspäissäni keskityin lähinnä sosiaalisen tilanteen dynamiikan seuraamiseen: kuka toimi huumorin avaajana, kuka sen jatkajana. Toiset olivat porukassa enemmän äänessä kuin toiset, ja toisilla oli keskusteluihin (ainakin pilvessä) enemmän annettavaa kuin toisilla. Ja mikä hassuinta, minun, joka yleensä räkätän jutulle kuin jutulle, piti suurin piirtein pakottaa itseni nauramaan kaverieni jutuille – vain harvat asiat ovat jaksaneet todella naurattaa minua tähänastisissa pilvissäni. Vanha ”viisaus” kaikelle nauravasta pilviveikosta ei siis ole kohdallani toistaiseksi paikkaansa pitänyt.

Hiemankin enemmän juotuna alkoholi lisäksi hidastaa ja häiritsee ajatustoimintaa, tarpeeksi juotuna lähes koomamaiseen tilaan, kun taas kannabis saa aivot pyörimään suoranaisella yliteholla. Vaikka molemmat saattavat joskus akuutin päihtymyksen aikana tuottaa ahdistuksen tuntemuksia, nämä tuntemukset jakaantuvat ainakin itselläni ajallisesti päinvastaisiin päihtymyksen päätyihin: kannabis aiheuttaa poltettuna joitain minuutteja kestävät kuumotukset (lievä vainoharhaisuuden tunne) heti, noin 5–15 minuuttia polttamisesta, minkä jälkeen mahdolliset epämiellyttävät tuntemukset varsin pian hälvenevät.^[xxii] Alkoholi sen sijaan tuottaa, kuten tunnettua, epämiellyttävät tuntemukset vasta päihtymyksen loppuvaiheessa tai akuutin päihtymyksen jo loputtua. Henkilökohtaisesti olen kokenut alkoholin negatiiviset vaikutukset mieleen – silloin kun niitä olen saanut – hamppua huomattavasti voimakkaampina. Aamuisia jälkioloja ei kannabiksesta juuri tule lukuun ottamatta mahdollista pientä, enimmillään muutaman tunnin kestävää kevyen pöhnäistä oloa.^[xxiii] Yleensä iltapolttelun lopputuloksena olen itse asiassa herännyt aamulla tavallista paremmin nukkuneen oloisena. Lopuksi on kuitenkin tähdennettävä, että en ylläolevasta vertailustani huolimatta tahdo missään nimessä asettaa näitä päihteitä minkäänlaiselle hyvä-paha/huono -akselille. Nähdäkseni molemmille päihteille on omat käyttötapansa ja -kontekstinsa, joissa ne ovat omimmillaan.

Heti polttelun jälkeiset kuumotukset voivatkin selvästi yltyä joskus erittäin pahoiksi. Näin kävi Amsterdamin-matkani toisena iltana Power Plant-lajiketta ”nauttiessani”. Olin toki etukäteen lukenut tästä lajikkeesta käyttäjäkokemuksia Hamppuforumilta,^[xxiv] mutta päätin niistä huolimatta kokeilla, onko muiden käyttäjäkokemuksiin uskominen. Kyllä oli: vaikutukset iskivät varsinaisella rynnäköllä, eivätkä ne olleet järin mukavia. Hirveää vainotunnetta ja itsensä soimaamista ensimmäiset kymmenisen minuuttia.^[xxv] Tämän jälkeen vaikutukset kuitenkin huomattavasti laantuivat jääden lopulta varsin vähäisiksi ja mitäänsanomattomiksi. Mitenkään elegantista pilvestä ei todellakaan voinut puhua, eikä lajike selvästi ole aloittelijoille sopiva. Kannustankin ottamaan aina kun mahdollista selvää polteltavasta lajikkeesta. Huono tai itselle sopimaton pilvi ei ole vaivan arvoinen.

Vaikkei kannabis suoranainen empatogeeni^[xxvi] olekaan, on se saanut minussa aikaan myös joitain voimakkaan myötätunnon ja myötäelämisen kokemuksia. Mieleenjäävin tällainen oivallus koski dopingista kiinni jäänyttä urheilijaa:

”Yhtäkkiä tuli myötätunnon puuska dopingista kärynneitä kohtaan: hehän tekevät vain sitä, mistä saavat palkkansa: meidän muiden viihdyttämisestä, jotka katsomoissa istumme. Tietenkin he yrittävät silloin saada huomiomme kaikin keinoin – eikö tällöin paras mahdollinen suoritus ole se, mitä haetaan? Eikö ole aika julmaa, että tästä heitä rankaisemme, vaikka muuten saammekin viihdytyksen heistä jo kilparadoilla, ja nyt myös raflaavissa otsikoissa? Olemme [katsojina ja kannustajina] kuin ottaneet urheilijat panttivangeiksemme, meidän tarpeitamme tyydyttämään.”^[xxvii]

Olen tähän mennessä lähinnä luetellut kannabiksen vaikutuksia mieleeni ja ajatteluuni, enkä ole niinkään keskittynyt sen fyysisiin vaikutuksiin. Kuten jo todettua, tämä johtuu suurelta osin siitä, että olen käyttänyt toistaiseksi käytännössä vain sativaisia lajikkeita, jotka vaikuttavat enemmän ajattelutoimintaan. Monia mielenkiintoisia fyysisiäkin vaikutuksia olen näistä kokemuksista kuitenkin saanut. Klassisen kliseisiin vaikutuksiin kuuluvat tomaattisilmät, kuiva ja pumpulinen suu (tosin vain ensimmäisellä kerralla) ja hieman kiihtynyt syke – tosin perinteinen ruokahalun lisääntyminen (“mässyt”) ei ole itselläni toistaiseksi pilven vaikutuksiin kuulunut. Kuitenkin erityisesti Bubblebud-hybridistä luulen saaneeni kahdella kerralla indica-tyyppisiä löhöttäviä ja rentouttavia vaikutuksia: sohvalla on halunnut vain makoilla, vaikkei mitään suoranaista ylitsepääsemätöntä ”sohvalukkoa” olekaan tullut. Löhöttävät vaikutukset tavallaan puskivat näissä pilvissä sativaisemmat vaikutukset taka-alalle, eräänlaiseksi ”taustaohjelmaksi”, joka muistutteli itsestään aina aika ajoin. Tässä yhteydessä on kuitenkin sanottava, että se euforian tunne, jonka noissa pilvissä koin, oli todella miellyttävä. Pelkkä olemassaolo tuntui hyvältä, lämpimältä ja mukavalta, eikä maailmassa, joka vaikutti tuona hetkenä erityisen kauniilta, ollut huolen häivää. Mikä parasta, tämä euforia ei tullut missään määrin fyysisen tai henkisen toimintakyvyn kustannuksella. Voin tunnustaa, että tällainen kaikin puolin huoleton olotila ei ole itselleni se kaikkein ominaisin, ja mikäli kannabiksella voin sen edes hiukan useammin kokea, tulen ehdottomasti säännöllisen epäsäännöllistä käyttöäni jatkamaan.^[xxviii]

Fyysisiin kokemuksiin lukeutuu myös eräs hiukkasen merkillisempi kokemus. S5 Haze tuotti minulle nimittäin molemmilla polttelukerroilla mielenkiintoisen ”sisäisen lämmön” tunteen. Tämä lämpö tuli piakkoin polttamisen jälkeen ja alkoi molemmilla kerroilla pakaroista/alaselästä ja levisi pikkuhiljaa ylemmäs kehoon. Hetken aikaa asiaa ihmeteltyäni päätin ottaa tämän kummallisen poltteen positiivisena ja mielenkiintoisena asiana, ja aloinkin leikitellä lämmön tunteella. Huvittuneena kokeilin, voisiko lämmön tunnetta siirtää ajatuksen voimalla eri ruumiinosiin, ja totta totisesti, se onnistui! Lämpimän ”energian” keskittäminen onnistui niin käsiin kuin yksittäisiin sormiinkin. Jokainen voinee miettiä erinäisiä sovellutuksia tällaiselle kyvylle, ja kuinka siitä voisi saada mahdollisimman paljon irti. Itse oivalsin melko nopeasti, mihin ruumiinosaan tätä uutta kykyä voisi myös testata, ja voin sanoa, että parisuhteessa eläville tämä voisi olla erityisen mielenkiintoinen yhteisen kokeilun kohde…^[xxix]

Olen yllä pyrkinyt kuvaamaan pilvikokemuksiani mahdollisimman tarkasti ja, uskoakseni, mahdollisimman objektiivisesti. Kuten voi ehkä tekstistäni päätellä, kokemukseni pilven parissa ovat toistaiseksi olleet varsin positiivisia, enkä ole suurempia haittoja näiden seitsemän käyttökertani aikana tai jälkeen kokenut kokeneeni.^[xxx] Vain yhden pilvistäni luokittelisin kokemuksena jossain määrin epämiellyttäväksi, ja senkin olisin voinut järjen ääntä kuuntelemalla välttää. Toivon todella, että kokemukseni jatkuvat tulevaisuudessa yhtä positiivisina.

Kaiken kaikkiaan kannabis vaikuttaisi ensikokemusten perusteella olevan erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen päihde. Tähänastisten kokemusteni pohjalta arvioisin kannabiksen ainakin toistaiseksi olevan itselleni varsin sopivan oloinen päihdyke – tai pikemminkin tajuste. Monessa mielessä pidän siitä ainakin huomattavasti enemmän kuin alkoholista. Luontaisten taipumusteni^[xxxi] pohjalta arvioisin, että henkilökohtaisesti pidän enemmän tuotteesta, joka kiihdyttää aivotoimintaa sen turruttamisen sijaan.

Onkin päivänselvää, että kokeiluni tulevat hamassa tulevaisuudessa jatkumaan, pysyy pilven lainopillinen asema sitten millaisena hyvänsä. Tämä jo siitä syystä, että tämänhetkisillä laillisilla päihteillä en selvästi päihteiltä haluamiani vaikutuksia kykene saamaan.^[xxxii] Joudun tyytymään uhrittoman rikokseni ainoaksi uhriksi ja sen tuomaan lainsuojattomaan yhteiskunnalliseen statukseeni tältä erää, mutta kuten maailmalta olemme viime aikoina kiihtyvällä tahdilla kuulleet,^[xxxiii] muutos kolkuttelee jo uhkaavasti ovella.

Ja minä olen yksi niistä, joka koputtaa.

__________________________________________________

^[i] Lohari.net:n Operaatio Indica on erittäin oiva uusi aluevaltaus, mutta keskittyy lääkekannabiskokemusten jakamiseen.

^[ii] Melko hyvin tätä ilmiötä kuvaa esseessään Lester Grinspoon: “Huomattavasti laaja-alaisempaa ja tietyssä mielessä haitallisempaa on kuitenkin kannabiksen käyttöön liittyvä stigmatisaatio. … Media puolestaan lietsoo tätä stigmatisaatiota luomalla ja ylläpitämällä mielikuvaa ”pössypäistä” nuorina, takkuisina, epäsiisteinä luusereina tai epäsäädyllisinä, vastuuttomina ja sosiaalisesti marginaalisena ryhmänä hedonisteja, jotka käyttävät kannabista ainoastaan löhöilyyn ja bilettämiseen. Yksi tärkeimmistä syistä raivokkaaseen kannabiksen vastustamiseen onkin pelko, että kannabis jotenkin saastuttaisi keskiluokkaisen yhteisön ”pössypää-kulttuurilla”.” Myös omaan kiistämättä keskiluokkaiseen mieleeni tämä stereotypia oli selvästi iskostunut.

^[iii] Näiden kahden pääkategorian eroista löytyy lisää tietoa esimerkiksi osoitteista http://www.marjaana.fi/mita-eroa-on-sativalla-ja-indicalla/ ja englanniksi https://www.leafly.com/news/cannabis-101/sativa-indica-and-hybrid-whats-the-difference-between-cannabis-ty.

^[iv] Tämä onkin melko hyvä osoitus siitä, että kannabis ei aiheuta käyttäjälleen juuri minkäänlaisia pysyvämpiä ongelmia (niin henkisiä kuin fyysisiäkään) useina peräkkäisinäkään päivinä käytettynä. Useimmilla päihteillä (kuten alkoholilla) tällainen kolmen päivän ”putki” tuskin on mahdollinen ilman huomattavia jälkitiloja.

^[v] Ensimmäisellä kerralla tosin kannattanee varautua pahoinvointiin: itselläni pyhä Yrjö lensi kaaressa suureen puhelimeen kahteen otteeseen, vaikka kyseessä saattoivat myöskin olla vain kannabisöverit liian suuren annoksen polttelusta kerralla.

^[vi] Ensikosketukseni kannabikseen oli pettymys, kuten niin monella muullakin, enkä ole tästä syystä laskenut tätä käyttökertaa lainkaan mukaan seitsemään jo listaamaani kokeiluun. Muutaman sekunnin pituista itselleni todennäköisesti suggestoimaa kihelmöintiä lukuun ottamatta en huomannut mitään vaikutuksia, vaikka niitä itsestäni hakemalla hainkin. Pesässä oli mitä ilmeisimmin mitä pitikin, sillä porukassa muut vaikuttivat olevan erittäinkin rentoina.

^[vii] Pilviraporttien kirjoittamisesta on näin ollen sekin hyöty, että mikäli pilven aikaiset ajatukset ja kokemukset ovat negatiivisia, raporteista tämä käy myös myöhemmin ilmi. Jos kerta toisensa perään raporteista saa lukea, että pilvessä olo on ollut huono, kannattaa pohtia toiminnan mielekkyyttä.

^[viii] ”Oikeastaan voisin todeta, että vielä seuraavana päivänä on mahdollista muistaa kohtalaisen oivia ymmärryksiä, mutta vain jos niiden tallentamiseen on nähty jonkinlaista vaivaa. Jos esimerkiksi kirjoitan oivalluksen paperille tai kerron siitä jollekulle, pystyn jälkeenpäin muistamaan sen myös ilman apua; mutta jos vain painotan itselleni, että minun on yritettävä muistaa jotakin, en koskaan tähän kykene.”

^[ix] Näin myös Carl Sagan: ”Ongelmallista on kuitenkin se, että saadessani yhden idean kirjattua muistiin jopa yli kymmenen vielä mielenkiintoisempaa samaan aikaan tulevaa ideaa tai mielikuvaa on tuomittu katoamaan vain yhden tallentamiseksi. Näin ollen onkin helppo ymmärtää, miksi joku saattaisi nähdä moisen ponnistelun turhana vaivannäkönä, eräänlaisena protestanttisen työetiikkani voimannäyttönä.” Tismalleen samaa tuskailee myös Adam Meadows, “My Friend Cannabis”: “Ollessani pilvessä ajatukset tulvivat mieleeni. Vaikka yritän kaikkeni taltioidakseni niistä mahdollisimman paljon, kirjoittaminen on aivan liian hidasta mieleeni vyöryviin ajatuksiin verrattuna. Yhden saaminen paperille tarkoittaa viiden pois jättämistä!” (“When I am high, the ideas come like an overwhelming flood. I try to write down as much as possible, but the act of transcribing is painfully slow relative to the torrent of ideas that is coursing by my mind’s eye. To deliver just one aborts five others!”)

^[x] Näin pohdiskelen jo raportissani ”Amsterdam-kantri (S5 Haze)”, klo 22:30: ”Oikein letkeä olo. Ajatus kyllä harhailee, jos sen antaa harhailla. Helposti löytää itsensä tuijottamasta seinää ajatusketjun loppumisen jälkeen. Tietyssä mielessä minulle käy tätä luonnostaankin, maan pinnalla: helposti vaihdan tekemään jotain muuta siinä sivussa, mikä johtaa minut lopulta tilanteeseen, jossa hieman ihmettelen, että mitäs tässä nyt alun perin edes lähdettiin tekemään. Pitäisitkö tällaista toimintaa ihmiselle vaarallisena? Hieman sivuun alkuperäiseltä tieltä eksyttäessä? Sitä kannabis nimittäin tuottaa: ajatuksen harhailua ja alkuperäiseltä ajatuspolulta hieman eksymistä. Mieli kestää sen kyllä, koska sille se on jopa kivaa – mutta kestääkö pinnasi aina itsesi kanssa, kun unohdat hetkeksi aiemman tekemisesi ja joudut aloittamaan sen alusta?” Tietyssä mielessä tilannetta kuvaa hyvin myös Tuomas Enbusken, tuon ajatusten Tonavan, kirjoitus ”Mitä ajattelin tänään: Fyysisellä nopeudella saa leuhkia, mutta älyllä ei”: ”Säpsähdän hereille paikasta, jossa vietän suurimman osan valveillaoloajastani ja käyn parhaat keskusteluni. Pääni sisältä. … Olen hajamielinen, koska ajattelen paljon enemmän kuin muut.” (https://web.archive.org/web/20140104011018/http://nyt.fi/20130927-mitae-ajattelin-taenaeaen-fyysisellae-nopeudella-saa-leuhkia-mutta-aelyllae-ei)

^[xi] Voi hyvin olla, että kuuluisan saksalaisen filosofin Walter Benjaminin usein siteerattu lausahdus kannabiskokemuksesta “Seuraa samoja ajatuksen polkuja kuin aikaisemmin. Nyt niiden päälle on kuitenkin ripoteltu ruusuja.” (Hashiksesta, 51; Savukeidas Kustannus, 2011) tulisi ymmärtää juuri tämän pilven vaikutuksen kautta.

^[xii] Niinpä onkin varmasti erittäin hyvä pitää tarpeeksi taukoa käyttökertojen välillä ja käyttää tämä väliin jäävä aika viimeisimpien pilvien reflektointiin (esimerkiksi pilvipäiväkirjan avulla). Tätä olen pohdiskellut myös pilvessä: ”Mutta mitä voisi olla pilvi ilman tosielämää? Jos olisi vain kaiken aikaa pilvessä – kuten jotkut todella ovat. Eikö tällöin pilvestä jää jotain puuttumaan? Eikö pilvi vaadi virikkeitä, jotain uutta ja jännittävää? Voiko pelkkä kannabis toimia LUOVANA voimana ajatuksille ja uusille keksinnöille? Vai osaisiko se vain pikemminkin luoda assosiaatioita ja ajatuksia jo mieleen tallennetusta? Tällöin vähintäänkin jonkinlainen kosketus reaalimaailmaan on olennainen, jotta voi syntyä myös uusia synapseja eri kokemusten, datan ja huomioiden välille – kun tarpeeksi aikaa kuluu, kaikki mahdolliset synapsiyhdistelmät voidaan rajattomien resurssien puitteissa rakentaa, jos uusia ”neuroneja” ei synny. Tämän jälkeen kaikki kehitys pysähtyy, eikö totta? Synapsit jäävät täyteläisinä mutta tukahtuneina pallottelemaan jo vanhoja tuttuja ideoita, jotka on assosioitu aikoja sitten. Tästä syystä on hyvä tehdä itselleen hyvä teko ja lisätä ”neuronien” määrää omassa mielessään (ei siis fysikaalisena ilmiönä, vaan ”mielen sisällä”) esimerkiksi taidenäyttelyssä käydessä, konsertissa, urheilupelissä, urheilemassa, tekemässä mitä nyt ikinä reaalimaailmassa järjen ja ehkä lainkin puitteissa tehdä voi.” (”Amsterdam-kantri (S5 Haze)”, noin klo 0:10)

^[xiii] Ks. kannabiksen potentiaalista itsereflektion välineenä tarkemmin esim. Sebastián Marincolo, What Hashish Did To Walter Benjamin (Khargala Press, 2015), 99-103. Marincolon mukaan “…psykoterapeuttien pitäisi vähintäänkin harkita kannabista tärkeänä välineenä, joka voisi auttaa miljoonia potilaita selättämään niin vakavia traumoja, syviä pelkoja tai masennuksen…” (103). (“…psychotherapists should at least consider marijuana as an important tool to help million of patients to overcome serious traumas, deep fears or depression…”)

^[xiv] Jälleen kerran myös Sagan on huomioinut tämän saman ilmiön: “…koenkin pilvessä merkillistä haluttomuutta ajatella omaa työtäni ja ammatillisia huolia – mielenkiintoiset tieteelliset seikkailut vaikuttavat aina löytyvän muilta aloilta…”

^[xv] Yksi kannabiksen perustavimmista vaikutuksista onkin juuri korostunut kyky erottaa erilaisia kaavamaisuuksia ympäröivästä maailmasta (“enhanced pattern recognition”); ks. esim. https://sensiseeds.com/en/blog/marijuana-pattern-recognition-and-what-it-means-to-be-high/.

^[xvi] Enemmän tai vähemmän yllättäen näitä koukkuja vaikuttaisi esiintyvän ennen kaikkea psykedeelisessä konemusiikissa ja progressivisessa rokissa. Hieman samaan tapaan pilven vaikutuksia kuvailee Anonyymi, “Cannabis and Music”: “Johtuen muutoksista kyvyssä hahmottaa aikaa, käyttäjä kokee normaalia useamman asian ja tapahtuman samanaikaisina…käyttäjä “näkee” informaatiota, joka yleensä ohitetaan “turhana”. Tämä saattaa selittää, miksi kuulemme musiikin eri lailla pilvessä…” (“Because of the changes in time perception, more things and events are experienced as being present at the same time… you “see” information that is normally censored or “useless.” This may explain why we hear music differently when stoned…”)

^[xvii] Minkäänlaisista hallusinaatioista (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hallusinaatio) ei siis ole ollut kyse. Jonkinlaisen vertailukohdan näille visuaaleille lukija voi saada painamalla hellästi mutta varmasti suljettuja silmiään sormillaan noin puolen minuutin ajan. Jo tällaiset fosfeenit (https://en.wikipedia.org/wiki/Phosphene) tai miedot ”mekaaniset visuaalit” ovat voimakkuudeltaan moninkertaisesti omia kannabisvisuaalejani voimakkaampia.

^[xviii] Carl Sagan kuvailee jälleen kerran tämän kuvittelun synty- ja vaikutusmekanismia erittäin kuvaavasti: ”Osa mielestäni toimii näissä normaalielämään nähden eriskummallisissa aistikokemuksissa eräänlaisena kokemusten luojana ja muovaajana, kun taas osa mielestäni toimii näiden luotujen kokemusten tarkkailijana. Puolet huvista tuleekin havainnoijaosan seuratessa ja ällistellessä luojaosan tekeleitä.” Olen itsekin näissä kuvitelmissani ollut tosiaan eräänlaisena tarkkailijana samalla, kun mieleni on kelannut filmiä eteenpäin. Yhden näistä musiikin tahdissa edenneistä tarinoista voisin tässä mainitakin: ”Äskeisessä näyssä (biisinä Ozric Tentacles – Dissolution) poika, joka oli tullut temppeliin jo nuorena, meni temppeliin kaikkeinpyhimpään. Hänet oli päätetty kouluttaa seuraavaksi uskonnolliseksi johtajaksi, ja sai siksi pyhän erityisoikeuden nähdä Jumalan itsensä. Kaikkeinpyhin onkin tunkkainen, ja syystä: maasta suihkuaa sisään kaasuja, jotka saavat päihtyneeseen tilaan. Samalla kun poika kokee suuria valaistumisen hetkiä … papit aloittivat mantrojen resitoinnin varmistaakseen, että poika oli uskonnollisessa tilassa ja tulisi hurmokseen, kuten käykin. Vaikka suureksi osaksi oikeaoppista, poika alkaa kyseenalaistaa joitain asioita, jotka ennen näyttäytyivät hänelle niin selkeinä. Tästä alkaakin kuuluisan uskonnollisen johtajan [ja uudistajan] tarina.” (”Amsterdam-jazz (S5 Haze)”, klo 23:51)

^[xix] Ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Depressantit.

^[xx] Lester Grinspoon ehdottaa esseessään, että tämä kannabiksen voimistava tai tehostava (enhancing) vaikutus niin ajattelun kuin aistienkin toimintaan tulisi luetella omaksi “käyttökategoriakseen” viihde- ja lääkekäytön rinnalle: “Tällä hetkellä on yleisesti vallalla ajatus, että kannabiksen käyttöä on kahta eri laatua: viihde- ja lääkekäyttöä. Mutta tosiasiassa monet käyttötavat eivät sovi näihin pääkategorioihin ilman kategorioiden määritelmien laajentamista täysin käyttökelvottomiksi. Näihin kategorioihin mahtumattomat käyttötavat muodostavat kolmannen kategorian, joka on huomattavasti monipuolisempi ja jota on erittäin vaikea nimetä tarkasti. Tämä kategoria sisältää niinkin erityyppiset käyttötavat kuin erilaisista aktiviteeteista (aterioinnista seksiin) saatavan mielihyvän lisääminen, kohonnut kyky ymmärtää musiikkia ja taidetta, sekä eri tavat joilla se vaikuttaisi katalysoivan uusia ideoita, oivalluksia ja luovuutta – vain muutamia nimetäkseni. Lisäksi tämän kategorian äärilaidat, jotka ovat melko epätarkat, limittyvät osittain sekä lääkinnällisen että viihteellisen käytön kanssa. Tästä huolimatta ylivoimaisesti suurin osa näistä käyttötarkoituksista voidaan luokitella tähän laajaan mutta omalaatuiseen kolmanteen kategoriaan, jota kutsun tehostamiseksi (enhancement). Tämä käyttötapojen luokka jää yleisesti ottaen kaikkein vähimmälle huomiolle ja ymmärrykselle ei-käyttäjien taholta.”

^[xxi] Hieman saman suuntaisesti pohdiskelee kirjailija Paul Bowles kirjassaan Their Heads are Green and Their Hands are Blue: Scenes from the Non-Christian World (1963): ”…näiden kahden aineen [alkoholi ja kannabis, suom. huom.] psykologiset vaikutukset ovat toisilleen täysin vastakkaiset. Alkoholi sumentaa persoonallisuutta höllentämällä estoja. Juoja saa, ainakin hetkellisesti, tunteen osallistumisesta. Kif [=hasis, suom. huom.] ei poista estoja, vaan täysin päinvastaisesti vahvistaa niitä ja puskee polttajansa vain kauemmaksi oman eristäytyneen persoonallisuutensa syövereihin, saaden hänet mietiskelyn ja toimimattomuuden tilaan.” (”…the psychological effects of the two substances are diametrically opposed to each other. Alcohol blurs the personality by loosening inhibitions. The drinker feels, temporarily at least, a sense of participation. Kif abolishes no inhibitions; on the contrary it reinforces them, pushes the individual further back into the recesses of his own isolated personality, pledging him to contemplation and inaction.”).

^[xxii] Näissä kuumotuksissa on ollut mielenkiintoista se, että niiden aihe on ollut Amsterdamin laillista Power Plantia lukuun ottamatta aina ollut sama: aineen laittomasta statuksesta johtuva kiinni jäämisen pelko. Amsterdamissa S5 Haze  -kuumotukset olivatkin huomattavan lyhyitä juuri tästä asiantilasta johtuen.

^[xxiii] Tähän olotilaan on itselläni tosin saattanut huomattavasti vaikuttaa se, että olen poltellut lähinnä iltaisin/öisin, mistä johtuen yöuneni ovat ajoittain jääneet hyvinkin vähäisiksi.

^[xxiv] (Pure) Power Plant: https://www.hamppu.net/forum/viewtopic.php?f=30&t=18908 KannabisLajike(KaLa)-tietokannassa. Myös amerikkalaisen Leaflyn (https://www.leafly.com/explore) lajiketietokanta on erittäin hyvä ja kattava.

^[xxv] Vaikuttaakin selvältä, että kannabista ei kannata käyttää, jos mieli ei ole vapaa stressistä, arjen epäilyksistä ja mieltä vaivaavista ongelmista ennen käyttöä, sillä kannabis voi –  alkoholin tavoin –  vain voimistaa näitä epämiellyttäviä ajatuksia ja tuntemuksia.

^[xxvi] Ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Empatogeenit.

^[xxvii] Ote raportista ”Amsterdam-kantri (S5 Haze)”, klo 23:53. Vaikka dopingin käytön pääasiallinen syy toki ennen kaikkea itsekäs onkin, lopulta me katsojat olemme ne, jotka rahoittavat ammattiurheilijoiden toiminnan. Tietyssä mielessä onkin suorastaan sadistista, että keksimme heille tällaisia keinotekoisia sääntöjä rajoittamaan sitä, mitä me heiltä odotamme ja mistä he saavat rahaa: aina vain nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin. Kun urheilija sitten tämän toiveemme täyttää, mutta ”väärin” keinoin (ja vieläpä oman terveytensä kustannuksella), mässäilemme vielä kertaalleen hänen kustannuksellaan.

^[xxviii] Tietyssä mielessä voisi jopa sanoa, että kannabis on opettanut minulle, miltä tuollainen huoleton ja suorastaan euforinen olotila tuntuu. Olen sen muutamaan kertaan päässyt tämän jälkeen normaalielämässäni tuntemaan, ja olotila on ollut pitkälti samankaltainen kuin euforiapilvessäkin. Elämästäkin voi ilmeisesti silloin tällöin tosiaan olla pilvessä!

^[xxix] Tästä käyttökohteesta kiinnostuneet voivat tutustua aiheeseen tarkemmin esimerkiksi osoitteessa https://sensiseeds.com/en/blog/what-a-high-can-do-for-sex/.

^[xxx] Tässä haittojen huomaamattomuudessa ei voi olla kyse – ainakaan pelkästään – vahvistusvinoumasta, sillä raporteistanikin löytyvät haitat rajoittuvat pilvissä alun kuumotuksiin, jotka, kuten jo todettua, olisivat olleet suurimmilta osiltaan vältettävissä aineen laillisuudella.

^[xxxi] Tietyssä mielessä vertaisin tilannetta homoseksuaalisuuteen, joka niin ikään on synnynnäinen, vaikkakin seksuaalinen, taipumus. Minä taas olen syntynyt maailmaan päässäni aivot, jotka nauttivat enemmän niiden stimuloimisesta kuin niiden pois päältä kytkemisestä. Yleensä nykyaikaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole tapana kriminalisoida tällaisia ihmisten synnynnäisiä taipumuksia.

^[xxxii] Hauskinta ja samalla surullisinta tässä lieneekin se, että Suomessakin suuri osa ihmisistä ei alkoholin kittaamiseltaan luultavasti edes tiedä haluavansa päihteiltä jotain muuta kuin alkoholin antamia vaikutuksia. Kuten en minäkään vielä vuosi sitten.

^[xxxiii] Mikäli joku lukija on onnistunut missaamaan vuoden 2016 suurimmat laillistamisuutiset, niin tässä lyhyt kertaus: Kanada (35 milj. asukasta) julisti laillistavansa kaiken käytön vuoden 2017 aikana ja Yhdysvalloissa Kalifornian (~39 milj. asukasta), Massachusettsin (6,7 milj. asukasta), Nevadan (2,8 milj. asukasta) ja Mainen (1,3 milj. asukasta) osavaltiot äänestivät kannabiksen viihdekäytön laillistamisen puolesta.