Tutustuin kannabikseen 16 vuotiaana, jolloin kiinnostuin päihdepolitiikasta. Poltin ekan sätkän 21 vuotiaana, jolloin tiesin kannabiksesta jo mielestäni riittävästi. Koin sen turvalliseksi päihteeksi. Meni vuosia, toinen toisensa perään. Polttelin aina silloin tällöin ja joskus vähän enemmänkin. Sitten sairastuin unettomuuteen, johon huomasin kannabiksen auttavan. Vaihtoehtona oli lääkkeet tai/ja alkoholi, joten valinta ei ollut vaikea. Sittemmin mieleni järkkyi ja aloin saada merkittäviä ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Näitä hoitaakseni sain lääkäriltä lääkkeitä, jotka eivät auttaneet mutta tekivät olon epämiellyttäväksi. Sen sijaan jo pieni määrä 0,1-0,3 g kannabista auttoi ja auttoi niin hyvin, etten tarvinnut muuta lääkettä.