Nukkumatti, mies 35 vuotta, Pohjois-Savo

[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti”]

Minulla on ollut koko aikuisikäni ajan muutamia sairauksia/ongelmia, jotka vaikuttavat elämänlaatuun merkittävästi. Olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta yläasteikäisestä saakka. Tähän vaivaan olen syönyt erilaisia masennuslääkkeitä yhtäjaksoisesti vuodesta -98 -saakka. Olen kärsinyt myös hankalasta unihäiriöstä koko aikuisikäni, joskaan tähän vaivaan en ole käyttänyt lääkkeitä ennen viimeistä kolmea vuotta. Minulla on ollut myös päihdeongelma teini-ikäisestä saakka. Teininä tuli kokeiltua mm. imppaamista, mutta alkoholi on kuitenkin ollut suurimman osan nuoruudesta ja aikuisiästä (tupakan ja kahvin ohella) ainoa käyttämäni päihde.

Ajattelin kaikkien laittomien huumeiden käyttäjien olevan hörhöjä ja luusereita, näinhän sitä valitettavan laajasti suomalaisessakin yhteiskunnassa melko laajasti ajatellaan. Ja kuuluu ajatella, tai leimaudut helposti itse huumehörhöksi. Sittemmin näkemykseni asiasta on muuttunut. Lainsäädäntö määrittää mitkä päihteet ja lääkkeet ovat luvallisia käyttää. Lainsäädäntöä tulisi kuitenkin kehittää faktoihin pohjautuen, ottaen huomioon mitkä ovat kyseisen lääkkeen tai päihteen ominaisuudet, hyödyt ja haitat yksilön itsensä ja yhteiskunnan kannalta. Lakeja laadittaessa merkityksellisessä osassa meidän yhteiskunnassamme on kuitenkin suurten massojen mielipiteet, ei välttämättä niinkään tieteeseen perustuva näyttö lakien säätämisen seurauksista – valitettavasti. Olen myös tullut siihen tulokseen, että päihteitä voi käyttää monella tapaa ja monesta syystä. Alkoholiakin voi käyttää kohtuudella, ihan niin kuin laittomiakin päihteitä. Itse asiassa uskon alkoholin olevan yksi kaikkein haitallisimmista päihteenä käytetyistä aineista, se vaan sattuu olemaan laillinen ja yleisesti hyväksytty päihde, monen muun vähemmän haittoja aiheuttavan päihteen ollessa laittomia. Monen laittoman päihteen kohdalla käytöstä kiinnijääminen aiheuttaa kuitenkin nykyisen näkemykseni mukaan enemmän haittoja yksilölle kuin itse aineen käyttö aiheuttaisi. Mutta se siitä, jätän enemmän politikoinnin muille, ja keskityn kertomaan omaa tarinaani kannabiksen käyttöön liittyen, kuten Tuomas Karhunen toivoi ihmisten tekevän.

Tutustuin omakohtaisesti kannabikseen ensimmäistä kertaa hieman alle kolmekymppisenä. Läheinen ystäväni sai minut vakuutettua riittävästi siitä, että kannabis saattaisi olla masennuksen, unihäiriöiden ja fyysisen terveydenkin kannalta parempi vaihtoehto, kuin ryypätä taju kankaalle kun ahdistaa tai ei saa unta. Ystäväni järjesti minulle kannabista, ja käytimme sitä sitten hänen kanssaan yhdessä, ihan puhtaasti päihtymistarkoituksessa. Tykästyin kannabiksen vaikutuksiin, hyvään ja rentoon oloon, eikä krapulaakaan tullut. Suhtauduin edelleen kuitenkin kannabikseen melko epäilevästi, olihan jo koulussakin kerrottu, kuinka kannabis sulattaa aivot, johtaa vahvempien huumeiden käyttöön ja pilaa väistämättä elämän. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa perehtyä asiaan etsimällä tietoa kannabiksesta. Pikku hiljaa huomasin, että objektiivista tietoa on hankala löytää, näkemykset tuntuivat olevan melko värittyneitä puolin jos toisinkin. Käyttäjät tuntuivan ylistävän kannabista jumalaisena luonnontuotteena, jolla ei ole mitään muuta haittavaikutusta kuin ympäristön negatiivinen suhtautuminen asiaan. Toisaalta toinen puoli tuntui pitävän kannabista hirvittävänä myrkkynä, joka väistämättä pilaa ihmisen elämän. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minut on pienestä lähtien opetettu ottamaan asioista selvää ja olemaan rohkeasti omaa mieltä asioista, faktoihin, ei uskomuksiin, pohjautuen. Aina on kannustettu opiskelemaan ja ottamaan asioista itse selvää. Vähitellen mielipiteeni kannabiksesta ja sen käyttäjistä alkoi muuttua positiivisenpaan suuntaan löytämääni faktatietoon ja omakohtaisiin kokemuksiin perustuen.

Kokeilin kannabista toisen ja kolmannenkin kerran. Huomasin, että kannabis auttaa nukkumaan, mikä oli minulle henkilökohtaisesti iso asia, olin kroonisen nukahtamisvaikeuden kanssa kuitenkin kamppaillut vuosikausia. Aloin myös huomata kannabiksen positiivisia positiivisia puolia päihteenä verrattuna alkoholiin. Olin kunnon suomalaisena tottunut vetämään kännit niin vitutukseen kuin juhlan kunniaksikin, ja olin tehnyt sitä jälkikäteen ajateltuna aivan liikaa. Muutamassa kuukaudessa alkoholin käyttö oli korvaantunut lähes kokonaan kannabiksella. Mieliala kohosi huomattavasti, ja kannabis auttoi myös nukkumaan. Käytin tässä vaiheessa kannabista säännöllisen epäsäännöllisesti, sekä päihtymistarkoituksessa että unilääkkeenä, kuta kuinkin yhtä runsaasti kuin olin aiemmin käyttänyt alkoholia.

Nelisen vuotta sitten tapasin ex-avopuolisoni. Hän ei hyväsynyt kannabiksen kannabiksen käyttöäni. Siirryin kannabiksesta takaisin alkoholiin päihteenä. Uniongelmat, masennus ja ahdistus alkoivat pahentua pikku hiljaa ja alkoholin käyttö lisääntyi pikku hiljaa koko ajan. Muutos tapahtui kuitenkin hitaasti, enkä sitä itse edes oikein siinä vaiheessa tajunnut. Unettomuuteen minulle määrättiin nukahtamis-, ja unilääkkeitä. Niistä olikin hetkellinen apu siinä mielessä, että jonkin aikaa oli helpompi käydä töissä, kun sai nukuttua ennen työvuoroa. Pikku hiljaa tilanne meni kuitenkin niin huonoksi, että en kyennyt enää käymään töissä. Olin jäänyt unilääkkeisiin koukkuun, enkä pystynyt enää nukkumaan käytännössä ollenkaan ilman unilääkkeitä. Annoskoot olivat toleranssin noustessa kasvaneet niin suuriksi, että lääkkeiden avulla sai kyllä nukuttua, mutta päivät menivät enemmän tai vähemmän sumussa. Lääkärit kuitenkin määräsivät aina lääkkeiden loppuessa lisää lääkkeitä. Lopulta olin siinä tilanteessa, että en kokenut enää selviytyväni normaalista arjesta riittävällä tasolla. Hakeuduin oma-aloitteisesti lääkevierotukseen suljetulle osastolle. Vierotus onnistui suunnitellusti, ja pääsin lääkkeistä kokonaan eroon. Mieliala alkoi kohentua pikku hiljaa osastolta päästyäni. Nukkumisvaikeudet kuitenkin palasivat, mutta olin päättänyt, että unilääkkeitä en syö enää koskaan, niiden käyttö ei vaan sovi minulle.

Aloin jälleen käyttää kannabista unilääkkeenä, välillä ahdistukseen ja satunnaisesti myös puhtaasti päihtymistarkoitukseen ja mielihyvän hakemiseen. Jätin myös alkoholin käytön muutamaksi kuukaudeksi kokonaan pois. Mielialani jatkoi kohentumista, ja univaikeuksiin auttoi kannabis. Tulin siihen tulokseen, että minun kohdallani kannabiksesta on enemmän hyötyä kuin haittaa – suurimpien kannabiksen käytön riskien liittyen kohdallani mahdolliseen kiinnijäämiseen, toissijaisesti käyttötapaan liittyen mahdollisiin keuhkosairauksiin. Kannabiksen käytöstä on omat haittansa, mutta omalla kohdallani totaalinen raittius ja lääkkeettömyys tuntuvat epärealistiselta. Kannabis on minulle se pienemmän pahan tie, joka samalla mahdollistaa täysipainoisen ja onnellisen elämän. Taloudellinen tilanteeni oli pitkän sairaslomani vuoksi erittäin huono, eikä minulla lopulta ollut enää varaa hankkia kannabista. Koin kylläkin olevani valmis palaamaan työelämään, mutta sairaslomani aikana oli työnantajani firma mennyt konkurssiin ja olin joutunut työttömäksi.

Uniongelmat alkoivat jälleen tehdä elämisen melko haasteelliseksi. Tällä hetkellä käytän kannabista pari kertaa kuukaudessa, enenpään ei vaan ole varaa, jos syödäkin haluaa. Tiedän, että uniongelmani ratkeasi, mikäli minulla olisi mahdollisuus käyttää kannabista unilääkkeenä. Suomessa tämä vaan ei valitettavasti (vielä) ole mahdollista. Myöskään alkoholin ongelmakäytöstä ei olisi pelkoa, jos saisin aikuisena ihmisenä valita itselleni paremmin sopivan ja vähemmän haittoja aiheuttavan vaihtoehdon.

Maailmalla asenteet ja lainsäädännöt ovat tiedon lisääntymisen mukana muuttumassa pikkuhiljaa, niin kannabiksen lääkekäytön kuin viihdekäytönkin osalta. Ylipäätään päihdepolitiikan osalta trendinä vaikuttaa olevan siirtyminen laittomien päihteiden käyttäjien rankaisemisesta kohti haittojen vähentämistä, niin yksilön itsensä kuin yhteiskunnankin osalta. Esimerkkejä muutoksesta alkaa jo löytyä eri puolilta maapalloa. Valitettavasti Suomi konservatiivisena maana vaan taitaa olla yksi niistä takapajuloista, joissa muutosta saadaan odottaa vielä aika kauan. Toivon olevani väärässä.

[/et_pb_text][et_pb_button admin_label=”Lohari-nappi” saved_tabs=”all” button_url=”http://lohari.net/?redirect_to=random&cat=283″ url_new_window=”off” button_text=”Satunnainen Indica-kertomus” button_alignment=”center” background_layout=”light” custom_button=”on” button_text_color=”#339966″ button_border_color=”#339966″ button_letter_spacing=”0″ button_use_icon=”default” button_icon_placement=”right” button_on_hover=”on” button_letter_spacing_hover=”0″] [/et_pb_button][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]