Uutisissa mainitaan usein sana asiantuntija. Suomen kielessä siitä tulee mieleen henkilö, joka tietää asiansa, mutta aika monesti ulosanti on melko kaukana vakuuttavasta informaatiosta. Kannabiksen kohdalla varsinkin viralliset asiantuntijat lähes poikkeuksetta joko suoraan valehtelevat tai eivät oikeasti tiedä mistä puhuvat.
Mutta mikä tekee asiantuntijan? Onko se henkilö, jolla on paljon tietoa asiasta ja titteli, vai tarvitaanko siihen myös kokemusta? Kuinka relevanttia omaksuttu informaatio on? Tieteellisten aihepiirien kohdalla on sanonta, että jos opinkappaleet ovat yli 2 vuoden takaa, ne ovat jo vanhentuneita.
Historiallisesta perspektiivistä katsottuna aluksi pidettiin asiantuntijoina heitä, jotka olivat tunnetusti hyviä metsästämään tai tunnistamaan kasveja, sittemmin tuli kuvioihin papit, jotka olivat aikoinaan ainoita lukutaitoisia. Kirjapainon keksimisen jälkeen ollaan siirrytty enemmän teoriapuolelle, samalla kun tekstin ymmärtäminen on yleistynyt.
Nyt elämme informaatio-aikaa, jolloin kuka tahansa voi harrastuksenaan etsiä kaikkea ihmisten tuottamaa tietoa. Tämä tieteellisten artikkeleiden ja patenttien salassapito on netin myötä hävinnyt ja nyt voi tavalliset ihmisetkin lukea tieteellisiä tutkimusraportteja ilman maksumuureja, sekä avoimet p2p-patentit ovat lisääntyneet roimasti.
Siispä emme joudu enää sokeasti luottamaan “asiantuntijoiden” puheisiin. Nykyään opettajatkin ovat hätää kärsimässä, kun oppilaat voivat helposti kumota vanhat uskomukset näppäilemällä kännykkää ja kyseenalaistaa jopa itse opetusmetodit. Koska nämä uudistukset ovat olleet niin nopeatempoisia, on aika vaikeaa pysyä kärryillä, mikäli omaksumiskyky on jäänyt harjoittelua vaille.
Medialukutaito ja oleellisen tiedon hahmottaminen on eräs nykypäivän tärkeimmistä taidoista, kun lähes mille tahansa väitteelle voi löytää “todisteita”. On olemassa jopa joukko ihmisiä, jotka voivat mielestään todistaa, että maapallo on litteä (Flat Earth Movement). Tämä on malliesimerkki siitä, kuinka myös kannabis-pelkoja voi levittää aiheeseen syvemmin tutustumattomille.
Tämä on sitä teoriapuolta, mutta entäs ne asiantuntijan kokemukset? Onko sellainen ihminen varmasti objektiivinen, joka saa palkkionsa lääkeyhtiöiltä (Kalso), jonka työpaikka on suorassa suhteessa kannabiksen laittomuuteen ja pelkkiin “haittoihin” (Kannusaari), vai pitäisikö vaatia jotain enemmän (Kannabis-käyttäjä/kasvattaja)?
Näin some-aikana näyttäisi siltä, jokainen kuvittelee olevansa asiantuntija kaikessa, mielipiteitä on vaikka muille jakaa. Mutta onko huhupuheiden pohjalta mutuilu oikeaa asiantuntijuutta? Tieteellinen todistusaineisto on aika selvä siitä, että haitta/hyötysuhteeltaan parempaa kasvia ei ole vielä löydetty.
Ennen kaikkea itse kannabis-kulttuuri on perin monimuotoinen, on kasvattajia jotka ovat vuosikausia testailleet parhaita menetelmiä ja lajikkeita, itselääkitsijöitä jotka ovat hylänneet muut oireita lievittävät rohdokset, ylipäätään ihmisiä joiden elämänlaatu on parantunut selvästi tämän aiheen parissa. Eikö ennemmin heitä pitäisi kutsua asiantuntijoiksi, eikä ihmisiä jotka eivät ole koskaan kannabiksen vaikutuksia elimistössään kokeneet?
Hyvä kirjoitus 🙂 Ihmeellistä tässä on se, että ajattelin juuri näitä samoja asioita EILEN, kun olin iltalenkillä metsässä koirien kanssa 😀 Kävin läpi juuri samoja juttuja, eli Kannussaaren “asiantuntemusta” ja olisiko paras asiantuntija se, joka on käyttänyt ja kasvattunut ja sen lisäksi tottakai tietää kannabiksesta paljon, kun hän on tutkinut eri medioita.