Indica

Löysin kannabiksen vasta hiljattain, mutta sillä on ollut jo merkittävä vaikutus elämänlaatuni kohenemiseen viime vuosien aikana. Tässä on vain pieni osa kaikista niistä lääkinnällisistä vaikutuksista, mitä olen omakohtaisesti todennut.

Olen kärsinyt unettomuudesta lähes koko aikuisikäni. Unensaanti on miltei mahdotonta ennen klo 4 aamuyöllä riippumatta siitä, kuinka aikaisin aamulla on herännyt. Kaikki uniterapeuttien niksit on kokeiltu. Samoin ruokavalio, liikunta ja mindfulness-harjoitukset. Paras apu itselle löytyi kuitenkin kannabiksesta. Sen avulla uni tulee helposti, eikä päivät mene enää nukkuessa, vaikka työni sen mahdollistaisikin. Myös unenlaadussa olen huomannut eroja; aikaisemmin katkonaista – yrtin kanssa syvempää.

Minulle pamahti viitisen vuotta sitten kolmoishermosärky eli trigeminusneuralgia. Kohtaukset ilmenevät kasvoilla. Niitä tuli päivittäin ja ne olivat niin tuskallisia että alkoi ajatus kaulakiikusta voimistua mielessä. Lääke kuitenkin löytyi karpamatsepiinin (epilepsialääke) muodossa. Välillä riittää pienempi annos kun taas välillä on annos nostettava yli “sallitun”. Ja sisäkalut naukuvat.

Onneksi kannabistietoa löytyy. Aloin tutkia artikkeleita ihmelääkkeestä joka auttaa lähes vaivaan kuin vaivaan. Aiemmin kuvittelin että kannabista pössyteltiin vain omaksi iloksi.

Olen 23-vuotias nainen, ja kärsinyt aurallisesta migreenistä jo ala-asteelta lähtien. Aluksi kohtaukset olivat satunnaisia ja jokseenkin siedettäviä. Pientä näköhaittaa, etovaa oloa ja päänsärkyä. Lukioon mennessäni migreenikohtaukset pahenivat; migreenin sattuessa en nähnyt ollenkaan eteeni, oksentelin useita tunteja, en pystynyt puhumaan, ja pääkipu oli lähes sietämätöntä. Kohtauksesta toipuminen vei aina seuraavankin päivän, olo oli sumea ja päässä jälkijomotus, kutsuin sitä migreenikrapulaksi.

Olen saanut kaverilta jolla MS tauti vajaan suihkepullon kannabista, ei auttanut yhtään. Sitten sain yhdeltä mieheltä joka lopetti kasvatuksen kun vaimo kuoli syöpään. Oikein sitä kukkaa ja tasasin kaverin kanssa, leivottiin pikkuleipään. Kummatkin sai kaksi kivutonta päivää, ei mennyt päähän. Kerroin neurologille ja ei tuominnut mutta sanoi vaikka kaikki kolleekat puoltaisi niin reseptiä ei saada, punasille lapuille vaikka mitä myrkkyä joka menee päähän. On tämä kotomaamme kivun hoidossa takapajula.

Olen yli 60-v. nainen. Lapsuudessani koin mm. perheväkivaltahelvetin sekä lapsuudenperheessäni että avioliitossa (siis seurausta lapsuudenperheen traumojen ratkaisuyritys avioitumalla isäni kaltaisen miehen kanssa). Olen ollut monenlaisissa terapioissa itse niihin hakeutuen, paras oli suljettu terapiaryhmä seksuaalisesti hyväksikäytetyille naisille. Siinä kävin 9 vuotta.

Aluksi reagoin somaattisesti hyvin monilla sairauksilla – seuraus tke:lle jääminen vakivirastani. Sitten tiedostin yhdessä päivässä olevani vakavassa masennuksessa luettuani Neil Hardwickin kirjan Hullun lailla! Heti luettuani kirjan hakeuduin välittömästi psykiatrian pkl:lle koska huomasin tilani olevan hengenvaarallinen.

Holistin kanssa aviossa 17v olleena ei tarvi sekunttia miettiä kumpi vaihtoehto on se parempi, viina vai kannabis. Jos toine vetelee parit jointit ei se aiheuta koko perheen pahaa oloa, asiat tulee hoidettua ja rauha säilyy talossa. Itse nään asian eron selviten siitä. Vieläkin vuosia eron jälkeen nään harva se päivä lapsissani toisen holismin aiheuttaman pahan olon,miloin minkin asian takia.

Olin kärsinyt peliriippuvuudesta koko elämäni. Jossain vaiheessa uhkapeleistä aiheutui minulle niin suuria rahallisia menetyksiä, että ne alkoivat vaikuttaa jo terveyteeni. Kuukausien ruokahaluttomuuden ja unettomuuden jälkeen sain raahattua itseni lääkärin vastaanotolle, jossa diagnoosi oli vakava masennus. Lääkäri määräsi minulle samalta istumalta kuurin masennuslääkkeitä, joita aloinkin syömään heti samana päivänä.

Seuraavat neljä vuotta meni erilaisten SSRI- ja SNRI-lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Lääkkeitä vaihdettiin ja annoksia nostettiin tasaisin väliajoin.

Kannabikseen tutustuin jo nuorena, mutta se ei ollut kuin satunnaista viihdekäyttöä. Kun täytin 20, alkoi alkoholi maistua ja sen kautta myös aloin masentua. Nyt olen kaksi vuotta käyttänyt suhteellisen säännöllisesti kannabista, joka parhaillaan auttaa minua luovassa työssäni, vie ahdistuksen ja pystyn keskittymään, pystyn jopa nukkumaan oikeat yöunet.

Joudun pelkäämään leimatuksi tulemista, pelkään myös ajokorttini puolesta.

Olen 26-vuotias. Normaali elämäni päättyi helmikuussa 2013 vakavaan auto onnettomuuteen koulu matkalla. Sen johdosta sain erittäin vaikean aivovamman, oikean puoleisen kehon osittaisen halvaantuman. Olen ollut nuorempana satunnainen käyttäjä. Aloitin enemmän polttamaan kannabista, kun ystäväni minulle sitä suosittelivat aivovammani takia. Minulla on tuon aivovamman takia hermot mitä on ja olen saanut avun rauhoittumiseen ja rentoutumiseen kannabiksella. olen pyrkinyt polttamaan mahdollisimman useasti sitä. Olen lukenut että se pyrkii korjaamaan hermoratoja ja minulla on toiselta puolelta päästäni hermoradat pimeänä. Haluaisin todella kovasti reseptin. Mutta en tiedä, mistä minä sen saisin…

Olen 31 mies ja olen alkoholisti, joka on päässyt alkoholismista irti kannabiksella. Aloitin juomisen yläasteella ja join kavereiden kanssa yhden kesäloman putkeen, päivittäin. Olin niin pahasti koukussa juomiseen, että minulle kelpasi kaikki, mm. Tumppikalja, pontikka ja kilju. Juomista kesti noin. 10vuotta. Alkoholistielämäni loppuaikana maksoin ainoastaan vuokran ja sähkön, heitin muut laskut kaappiin pinoon, hajin soskusta maksusitoumuksia ruokaan ja join loput rahat viimeiseen penniin asti.