Tutkijat moittivat “kannabispsykoosi”-myyttiä

Urbaani legenda “kannabispsykoosista” elää vielä Suomessa. Tahallisesti tai tahattomasti, väittämää tukevissa tutkimuksissa on kerta toisensa jälkeen syyllistytty cum hoc ergo propter hoc -nimiseen argumentointivirheeseen.

Cum hoc ergo propter hoc (suom. “tämän kanssa, siispä tämän vuoksi”) on latinaa ja tarkoittaa, että korrelaatio ei implikoi kausaliteettia. Tämän argumentointivirheen yleinen kaava on:

1. A ja B esiintyvät yhdessä
2. siispä A aiheuttaa B:n

Esimerkki kyseisestä virheestä: Teinitytöt käyttävät paljastavia vaatteita. Teinitytöillä on usein akne. Siispä paljastavat vaatteet aiheuttavat aknea. Toinen klassinen esimerkki on ns. jäätelökorrelaatio: Helle lisää jäätelönsyöntiä ja hukkumisia, mutta tämä ei tarkoita, että jäätelönsyönti lisäisi hukkumisia.

Sama pätee kannabiksen ja psykoosien suhteen.

Tohtorit Charles Ksir ja Carl Hart selittivät arvostetulle The Lancet -julkaisulle hiljattain kirjoittamassaan “Correlation still not imply causation” -kirjeessään, kuinka tutkijat yliarvioivat psykoosien ja kannabiksen yhteyden jättämällä huomiotta osatekijöitä, jotka voivat aiheuttaa päihteiden väärinkäyttöä sekä mielenterveysongelmia.

Tohtori Hart kertoi High Times -sivustolle, että The Lancetilla on tapana tukea urbaania legendaa kannabispsykooseista ilman todisteita. “Charlie [Ksir] ja minä olemme huolestuneita siitä, että The Lancetista ja sen tytäryhtiöinä toimivista julkaisuista on tullut kannabispsykoosijulkaisuja”, Hart sanoi.

Kirjeessään Ksir ja Hart – ketkä julkaisivat tammikuussa oman arvionsa asiaan liittyvästä tutkimuksesta – kertovat kuinka kliiniset kokeet eivät ole pystyneet todistamaan kausaliteettia kannabiksen käytön ja psykoosin välillä, ja kuinka tutkijat tekevät siitä huolimatta väitettä puoltavia johtopäätöksiä.

Kuukausi Ksirin ja Hartin arvion julkistamisen jälkeen, Tabea Schoeler ja hänen Lontoon Kings Collegen kollegansa julkaisivat oman arvionsa tutkimuksesta havaiten, että psykooseista kärsivät ihmiset voivat lievittää oireita vähentämällä tai lopettamalla kannabiksen käytön, ja että jatkuva kannabiksen käyttö voi pahentaa psykoosioireita.

Hartin ja Ksirin mukaan tämä meta-analyysi pohjaa ainoastaan “korrelaatiotutkimuksiin” – jotka eivät todista kausaliteettia – esittäessään yhteyden kannabiksen käytön ja psykoosien välillä. Kausaliteetin puutteesta huolimatta tutkijat esittävät “vahvaa taipumusta… esittää kannabiksen käyttö psykoosien aiheuttajana”, Hart ja Ksir kirjoittavat.

Vastauksena kritiikkiin Schoeler ja hänen kollegansa kirjoittivat uuden artikkelin The Lancetiin sanoen, että he ovat samaa mieltä siitä, että he eivät voineet todistaa kausaliteettia, mutta se ei kuulemma ollut tutkimuksen tehtävänä sillä aiemmat tutkimukset “vihjaavat kannabiksen käytön syyksi psykoottisille oireille”. Hart kieltää tämän argumentin peräänkuuluttaen, että ennenkuin kannabis voidaan julistaa psykooseja aikaansaavaksi syyksi, muut asiaan vaikuttavat tekijät täytyy ottaa huomioon.

Hart ja Ksir vastasivat: “Schoeler ja kollegat väittävät että psykooseista kärsivät potilaat käyttävät ‘enemmän kannabista kuin… muista mielenterveyshäiriöistä kärsivät'”. Hart ja Ksir mainitsivat vastauksessaan myös Vito Agostin ja kollegoiden julkaiseman tutkimuksen, jossa todettiin että yleinen päihteiden väärinkäyttö ja mielenterveysongelmat olivat tärkeämpiä tekijöitä psykoosien laukeamisissa kuin kannabis.

“He eivät raportoineet mitään yhtäläisyyttä kannabiksen ja psykoosien välillä”, Hart ja Ksir mainitsivat tutkimukseen liittyen.

Schoeler ja kollegat kielsivät tämän argumentin vastauksessaan sanoen: “Tässä valossa meidän täytyy mainita, että vastoin kirjoittajien väitettä, Agosti ja kollegat löysivät kasvaneen riskin… psykoosipotilaiden ja kannabiksen välillä.”

Hart vastasi: “Nämä ihmiset ovat epärehellisiä. Pointtimme oli yksinkertaisesti se (kuten Agosti ja kollegat itsekin kirjoittivat), että alkoholiriippuvuudella, epäsosiaalisella persoonallisuushäiriöllä ja käyttäytymishäiriöillä oli suurin yhteys kannabisriippuvuuteen, ahdistuksen ja mielialojen vaihtelun jälkeen.”

“Psykoosin yhteys kannabikseen oli heikompi kuin nämä muut tekijät, vaikka tutkijat lähtivätkin etsimään todisteita kannabispsykooseista. Halusimme tuoda tämän seikan esiin”, Hart totesi.

Kannabiksen ja psykoosien yhteyttä koskevaa tieteellistä kirjallisuutta arvioiden, Hart ja Ksir havaitsivat että kannabis/psykoosi -yhteys oli aiheutunut useista muista tekijöistä, jotka tekevät tietyistä ihmistyypeistä riskiryhmän päihteiden väärinkäytölle ja mielenterveysongelmille. Yksinkertaisesti sanoen, kannabiksen THC ei aiheuttanut kausaliteettia kannabiksen ja psykoosien välillä, eikä psykoosi aiheuttanut kannabiksen käyttöä.

“Arvioituamme tieteellistä kirjallisuutta, löysimme todisteita siitä että kaksisuuntainen mielialahäiriö, paniikkihäiriö sekä mielialan vaihtelut korreloivat kannabiksen käytön kanssa ja että psykoosi korreloi jatkuvan tupakoinnin, runsaan alkoholinkäytön sekä stimulanttien ja rauhoittavien lääkkeiden väärinkäytön kanssa. Emme löytäneet todisteita kannabiksen ja psykoosien välisestä kausaalisesta yhteydestä”, Hart ja Ksir kirjoittavat.

Heidän “jaetun alttiuden hypoteesinsa” mukaan ihmiset jotka ovat alttiita päihteiden väärinkäytölle ja mielenterveysongelmille, ovat todennäköisempiä myös käyttämään kannabista säännöllisesti sekä saamaan psykoosikohtauksia, mutta kyseessä ei ole toisen tekijän aiheuttama ilmiö. Asia on pikemminkin niin, että mielenterveysongelmat liittyvät usein päihteiden väärinkäyttöön, mutta erityistä yhteyttä nimenomaan kannabiksen ja psykoosien välillä ei ole.

Vastauksessaan Schoeler ja kollegat totesivat: “Ksir ja Hart esittävät, että jatkuvan kannabiksen käytön ja psykoottisten kohtausten yhteys on ‘jaettu alttius’ ja oletettavasti geneettistä”, lisäten että nykytulokset osoittavat vain vaatimatonta päällekkäisyyttä geneettisen psykoosialttiuden ja kannabiksen käytön välillä.

Hart kieltää kaikki vihjailut genetiikan suhteen sanoen: “He väärinymmärtivät sen, mitä tarkoitimme ‘jaetulla alttiudella’. Heidän tulkintansa osoittaa sen, että he ovat lukeneet sekä kirjeemme että alan kirjallisuutta huolimattomasti.”

Hartin ja Ksirin mukaan kannabispsykoosi-ideaan pohjaava tutkimus ei todista tai tue kausaalista yhteyttä; päinvastoin. He huomauttavat myös, että kaksi tutkimusta kannabiksen väärinkäyttöön liittyvistä hoitokeinoista (kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia) eivät löytäneet hyödyllisiä vaikutuksia psykoottisiin oireisiin tai kannabiksen väärinkäyttöön.

Jos kannabispsykoosiväitteeseen pohjaavat hoidot eivät tehoa, jatkuva keskittyminen tähän urbaaniin legendaan vie huomion pois keinoista, jotka saattaisivat oikeasti auttaa sekä edistää ihmisten hyvinvointia.

“Isoin huolemme ei ole se, että joku saattaa neuvoa toisia olemaan käyttämättä kannabista”, Hart ja Ksir kirjoittivat. “Olemme huolissamme siitä, että kannabiksen ja psykoottisen käyttäytymisen yhteyden väärinymmärtäminen johtaa yleistyksiin päihteiden käytön ja mielenterveysongelmien suhteen, joka on monimutkainen asia”.

Lähteet: High Times | DrCarlHart.com