”Kannabista ei pidetä enää huumeena” – katsaus ’huume’-sanan semantiikkaan

”Kannabista ei pidetä enää huumeena” – katsaus ’huume’-sanan semantiikkaan

Advertisement

”Kannabista ei pidetä enää huumeena” – katsaus huume-sanan semantiikkaan

“Ajatusten selvittämiseksi käsite huume ei ole erityisen hyvä. Mutta sanoilla ei luonnollisestikaan ole pelkästään selvittäviä tehtäviä. Sanat ovat vallan välineitä, ja niitä on tarkasteltava historiallisesti. Jos “huume” on tehty tunnetuksi herätyskellona joka yhdistetään suuriin vaaroihin, on sopivaa järjestää enin mahdollinen kontrolloitava tämän nimikkeen alle.” (Christie & Bruun, Hyvä vihollinen, 66)

Mediassa ja yleisessä keskustelussa termi huume saa usein monenlaisia erilaisia merkityksiä. Osa sanaan yhdistetyistä merkityksistä on tiedostettuja, mutta usein huume-sanaan liitetään erilaisia merkityksiä myös tiedostamattomasti. Usein termiä käytetään myös epäkorrektisti tarkoittamaan asioita, joita sana ei itse asiassa tarkoita. Tarkastelen tässä lyhyessä tutkielmassa joitain tällaisia huume-sanaan implisiittisesti liitettyjä merkityksiä, joiden argumentoin jopa haittaavan yleistä ”huumekeskustelua”. Kun asioista keskustellaan yhteisiä termejä eri tavoilla tai jopa väärin käyttäen, myös keskustelu itsessään väistämättä vääristyy: osapuolet saattavat tahtomattaankin ymmärtää toisensa väärin.

Huume-termin ”virallinen” ja ”oikea” merkitys on melko yksinkertainen: huumausaine (jonka lyhenne sana huume on) tarkoittaa laitonta päihdettä, jolla on päihdyttävä, huumaava tai muuten psykoaktiivinen vaikutus ihmismieleen tai -kehoon.[1] Päihde muuttuu huumausaineeksi, kun sen nimi lisätään huumausainelakiin.[2] Jokainen huume on siis päihde, mutta jokainen päihde ei ole huume (esim. etanoli ja kofeiini). Toisin sanoen huumausaine/huume-termin merkitys on vain ja ainoastaan lainopillinen (näin ollen esimerkiksi “laillinen huume” on käsitteenä loogisesti mieletön). Sana ei siis sisällä minkäänlaisia aineen vahvuuteen tai vaarallisuuteen liittyviä merkityksiä, mikä näkyy tietenkin jo siinä, että esimerkiksi sekä erittäin mieto kannabis että äärimmäisen vahva heroiini ovat saman luokittelun alla. Vielä vähemmän termiin liittyy minkäänlaisia moraalisia merkityksiä.

Huume-termiä käytetään kuitenkin tästä erittäin selvästä määrittelystä huolimatta semanttisesti huomattavasti monisyisemmin. Itse asiassa yleisessä keskustelussa sanasta käytetään harvoin sen yksikkömuotoa ”huume” – huomattavasti yleisempää niin tavan kansalaiselle kuin mediallekin on asiayhteydestä huolimatta käyttää sanan monikkomuotoa ”huumeet”. Sanasta onkin muodostunut nykykielenkäyttöön eräänlainen kivettynyt plurale tantum: vaikka esimerkiksi rattijuoppo tai joku julkkis olisi käyttänyt vain yhtä huumausainetta, hänen usein kerrotaan ajaneen ”huumausaineiden vaikutuksen alaisena” tai ”käyttäneen huumeita”, ikään kuin sekakäyttäjä. Vaikka lehtijutusta kävisikin ilmi, että henkilö on käyttänyt vain yhtä laitonta päihdettä, usein otsikko kirkuu huumeista monikossa.[3]

Tämä monikkomuodon väärinkäyttö on itse asiassa myös käytännössä haitallista, sillä se niputtaa saman monikon alle kaikki mahdolliset laittomat aineet ja luo kuvaa yhtenäisestä joukosta, jolla on yhtäläiset psykofarmakologiset vaikutukset käyttäjäänsä. Juuri tämän kaikkien ”huumeiden” yhteen niputtamisen on todettu olevan yksi perinteisen huumevalistuksen suurimpia ongelmia ja tuhoisimpia virheitä.[4] Kainona pyyntönä toimittajille esittäisinkin, että tästä kielenkäytöstä pyrittäisiin mediassa sen haitallisuudesta johtuen tietoisestikin eroon.

Hieman samantyyppisenä ilmiönä voisi huomioida myös tavan puhua yleisesti ottaen ”huumeidenkäyttäjistä” konteksteissa, joissa kuitenkin tarkoitetaan ennen kaikkea huumeiden ongelma- tai väärinkäyttöä. Tämä yleistävä puhetapa on niin ikään vahingollinen, sillä se saa aikaan sen vääristyneen mielikuvan, että kaikki laittomien päihteiden käyttö on suoraan ongelmakäyttöä. Tällaista kielenkäyttöä voisi verrata siihen, että alkoholiuutisoinnissa puhuttaisiin kaikista alkoholin käyttäjistä yksinkertaistaen pelkkinä ”alkoholisteina”. Tämä olisi totta kai täysin järjetön lähtökohta.

Onko kannabis ”enää huume”?

Yksi mielenkiintoisimmista ja samalla paradoksaalisimmista nykykielenkäytössä esiintyvistä huumesanonnoista koskee kannabiksen huume-statuksen kieltämistä: kannabista ”ei pidetä enää huumeena”.[5] Koska sanan huume ainut ero esimerkiksi päihteeseen on juurikin aineen laittomuuteen liittyvä, on sanonta erittäin kummallinen. Kukaan tuskin väittää, että kannabis ei olisi Suomessa laitonta. Tästä kielii myös lausahduksessa esiintyvä verbi ”pitää”: kannabiksen huume-status on jollain lailla mielipidekysymys, ja siitä voi olla montaa eri mieltä. Laki ei kuitenkaan ole mielipidekysymys, vaan kannabis joko on tai ei ole Suomen valtion huumausainelistalla. Tällaisessa kielenkäytössä sana huume ei selvästikään enää kanna sen alkuperäistä merkitystä – oikeastaan se vaikuttaisi menettäneen varsinaisen laittomuuteen liittyvän merkityksensä jopa kokonaan.[6]

Mitä lausahdus sitten oikeastaan tarkoittaa? Sanonnan merkitys ei aukea pelkästään sitä itseään tuijottamalla, vaan merkitys on selvitettävä sen usein saamista konteksteista.

”Kannabiksen käyttöä ja sen vaikutuksia virheellisesti vähätellään. Kielteisistä kokemuksista vaietaan. Puhutaan jopa päihteestä, joka pitäisi laillistaa alkoholin tavoin. Poliisi on kuitenkin yksi monista tahoista, joka näkee vahvasti myös negatiiviset vaikutukset – kadun varjoisalle puolelle. Kannabis on huumausaine, joka aiheuttaa voimakasta riippuvuutta.”[7]

Poliisin vastauksesta huomataan, että huume on aina jollain lailla haitallinen, ja ennen kaikkea tavallista päihdettä haitallisempi. Huume on ikään kuin vahvuusasteeltaan päihteestä seuraava. Hyvin samanlaisen kuvan saa Mannerheimin Lastensuojeluliiton kannabismateriaalista:

”Kannabis on huume, eikä turvallista huumetta ole olemassakaan. Jos joku on sanonut sinulle, ettei ole saanut mitään haittavaikutuksia kannabiksesta tai ei ole jäänyt siihen koukkuun, voi tulla sellainen kuva, että kyseessä olisi vaaraton päihde. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jotkut kannabiksen haittavaikutukset eivät välttämättä tule heti esille tai käyttäjä ei itse niitä huomaa. Lisäksi kannabis vaikuttaa eri henkilöihin hyvin eri tavalla. On myös hyvä muistaa, että kannabis on laiton huume ja että sen käyttö ja hallussapito on rikos.”[8]

Mielenkiintoisesti MLL tekee implisiittisen vertauksen vaarallinen huume ~ vaaraton(!) päihde, vaikka tämä tuskin on ollut tarkoitus (kukaan tuskin kiistää esimerkiksi laillisen tupakan monia haittoja). Kannabiksen laittomuus ei myöskään tule ilmi niinkään termistä ”huume”, vaan yhdistelmästä ”laiton huume”. Laittomuus on vieläpä tässä tapauksessa lähinnä eräänlainen sivuhuomio – ”on myös hyvä muistaa” sen laittomuus! Termejä käytetään ikään kuin huume ja laiton huume olisivat jollain lailla eroavia käsitteitä, vaikka käytännössä ”laiton huume” on pelkästään turhan toisteinen ilmaus.

”Mutta eihän ihmisiä voi syyttääkkään tietämättömyydestä. Niin kauan kuin kannabis on laitonta, sitä pidetään automaattisesti huumeena ja paheena. Siihenhän ihmistä opetetaan, että kaikki laiton on pahasta ja väärin.”[9]

Huume rinnastuu tässä käyttäjän sitaatissa paheisiin ja väärintekemiseen. Vaikka lause onkin loogisesti oikein (kannabis on laitonta, joten se on automaattisesti huume), vaikuttaisi se jälleen sisältävän taustaoletuksen huumeen suuremmasta haitallisuudesta. Usein kannabiksen ja huumeiden käyttö yleensä onkin yksinkertaisesti vain väärin, siinä missä lailliset päihteet ovat lähinnä paheita.

”Kynnys käyttää kannabista on madaltunut vuosi vuodelta. Sitä pidetään turvallisena huumeena, koska se ei lihota, se ei sanottavasti haise, ja sen kuljettaminen ja kätkeminen kotiin on paljon yksinkertaisempaa kuin olutsalkun… Kannabista ei pidetä huumausaineena, sillä jopa 79 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista suhtautuu erittäin tai melko kielteisesti muiden huumausaineiden kuin kannabiksen säännölliseen käyttöön.”[10]

Tässä tapauksessa tulee erittäin hyvin esille se, että huumeeseen liitetään jonkinlainen erityinen haitallisuusaspekti. Kannabis ”turvallisena huumeena” on melko selvästi luettavissa eräänlaisena paradoksina: turvallista huumetta ei olekaan. Tässä piilleekin avain lausahduksen ”kannabista ei pidetä enää huumeena” merkitykseen. Kannabista ei toisin sanoen pidetä enää erityisen haitallisena päihteenä, osana itsestään selvästi (hengen)vaarallisia ”huumeita”.

Lopuksi

Tämän pienen tutkielman tarkoituksena on pääasiallisesti ollut selvittää, mitä lähtöoletuksia liittyy semanttisesti ristiriitaiseen sanontaan ”kannabista ei pidetä enää huumeena”. Koska tämä ei voi viitata (pelkästään) kannabiksen lainopillisen statuksen kieltämiseen, täytyy sen taustalla olla jotain muita oletuksia. Vaikuttaisikin siltä, että tällä lauseella viitataan lähinnä siihen, että kannabista, toisin kuin muita ”huumeita”, ei yksinkertaisesti pidetä enää vaarallisena. Huumeen merkitykseen vaikutettaisiin liitettävän jonkinlainen erityinen haitallisuuden leima, joka ylittää ”tavallisen” ja huomattavasti vaarattomamman päihteen.[11]

Onko tällainen sanaston käytön tutkiminen sitten lopulta pelkkää ”semanttisiin lillukanvarsiin takertumista” ja sofistista viisastelua? Pitäisikö huume-termiä saada käyttää miten jokainen vain mielii? Nähdäkseni vastaus molempiin kysymyksiin on ei. Kuten jo mainittua, nykykeskustelussa on suuri sekaannuksen vaara, jos ihmiset ymmärtävät niinkin perustavan käsitteen kuin huume eri tavoin. Termien väärinkäyttö ei mahdollista eksaktia asioiden pohtimista. Tästä syystä koko termin käyttäminen kannattaa jopa jättää tietoisesti sikseen: kun puhutaan epämääräisten ”huumeiden” sijaan tarkasti ”laittomista/kielletyistä päihteistä”, ei minkäänlaista sekaantumisen vaaraa enää ole.

Toisaalta kieli myös vaikuttaa perustavanlaatuisesti ajatteluumme ja käytökseemme: kuten Berkeleyn yliopiston kognitiivisen lingvistiikan professori George Lakoff asian tiivistetysti esittää, ”eri tavalla ajatteleminen vaatii puhumista eri tavalla”.[12] Käänteisesti saman voisi siis jopa ilmaista ”tietyllä tavalla puhuminen tarkoittaa tietyllä tavalla ajattelemista”. Tästä syystä on tärkeää tiedostaa, miten omaa kieltään ja sanavarastoaan käyttää. Tästä hyvä esimerkki on jo mainittu ”huumeet”-monikkomuodon väärinkäyttäminen muiden muassa mediassa, mikä muokkaa edelleen erittäin tehokkaasti ihmisten ajattelua. Ihmisen tiedostettua kielenkäyttönsä ongelmallisuudet on hänen kuitenkin mahdollista myös tarkastella uudelleen ja tarkemmin vanhoja käsityksiään.

Tämä tutkielma lienee sopivaa päättää samalla tavalla kuin se aloitettiinkin, kokoavalla lainauksella Nils Christien ja Kettil Bruunin klassikkokirjasta Hyvä vihollinen:

“Huumetta ei ole olemassa. Sitä ei ole olemassa loogisena kategoriana, johon ruumiiseen samalla tavalla vaikuttavat päihteet on koottu ja jonka ulkopuolelle sellaisia vaikutuksia vailla olevat päihteet jäävät.” (66)


Lähteet

Christie, Nils & Kettil Bruun. 1986. Hyvä vihollinen: Huumausainepolitiikka Pohjolassa. Espoo: Weilin+Göös.

Helsingin Uutiset, 5.10.2016. ”Kannabis himottaa lapsia – KU: Poliisi turvannut ambulanssikuljetuksia Kellokoskelle.” http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/441340-kannabis-himottaa-lapsia-ku-poliisi-turvannut-ambulanssikuljetuksia-kellokoskelle

Iltalehti, 19.9.1990. ”Hasis osa Bockin suvun saagaa.” http://iorbock.com/ekirjasto/iltalehti/1990-09-19/bock-saga/

Lakoff, George. 2014. Don’t Think Of An Elephant! Know Your Values and Frame the Debate. White River Junction, Vermont: Chelsea Green Publishing.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Nuortennetti. ”Kannabiksen haitat.” https://www.mll.fi/nuortennetti/paihteet/aikuisen_apua/kannabiksen_haitat/.

Saarnio, Pekka. 2000. ” Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutusten kautta suomalaiseen huumausainepolitiikkaan.” Yhteiskuntapolitiikka 65/2 (2000): 159–65. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101262/002saarnio.pdf

Seinäjoen Sanomat, 11.03.2014. ”Kannabis on seinäjokelaisen Kyllikin arkipäivää – ”Se helpottaa elämääni”.” http://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/stub-432

Turun Tienoo, 19.01.2017. ”Alkoholin suosio nuorten joukossa on alamäessä.” http://www.turuntienoo.fi/index.php/3189-alkoholin-suosio-nuorten-joukossa-on-alamess

Uusi Suomi, 21.8.2016. ”Poliisi huolestui nuorten suhtautumisesta huumeisiin: ”Murheellista kuulla monille vanhemmille soittaessa”.” https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/201861-poliisi-huolestui-nuorten-suhtautumisesta-huumeisiin-murheellista-kuulla-monille

Yle, 12.2.2015. ”Yhä useampi imatralaisnuori kokeilee kannabista.” http://yle.fi/uutiset/3-7799683

Kaikkia internet-lähteitä on käytetty 18.3.2017.

[1] Duodecimin Terveyskirjaston mukaan määrittely kuuluu seuraavasti: ”huume: narcoticum, huumausaine (ark.); humausainelain tarkoittama aine, jota käytetään sen lamauttavien, päihdyttävien tai harhoja tuottavien keskushermostovaikutusten vuoksi.” (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt01190&p_haku=huume). Kts. myös Päihdelinkin pohdinta aiheesta http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/paihteet-ja-yhteiskunta/huumeet-ja-laki.

[2] Huumausainelakiin voi jokainen tutustua esimerkiksi osoitteessa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080373.

[3] Näin esimerkiksi kahdessa tapauksessa 20.3.2017, molemmat enemmän tai vähemmän yllättäen Iltalehdessä: ensimmäisessä tapauksessa jutun ”TMZ: Vampyyripäiväkirjat-tähti söi liikaa kannabiskakkuja ja joutui sairaalaan” ingressissä kerrotaan ”-Nyt Grahamin uutisoidaan joutuneen huumeiden takia sairaalaan”, vaikka jo otsikko itsessään kertoo, että kyseessä oli vain yksi huume, kannabis. (http://www.iltalehti.fi/viihde/201703202200088164_vi.shtml) Toisessa tapauksessa ”Reino Nordin kärysi huumeista, poliisitutkinta saatu päätökseen”, vaikka itse jutussa mainitaan vain yksi huume(?), ”mariahuana”. (http://www.iltalehti.fi/viihde/201703202200088341_vi.shtml)

[4] Näin mm. Youth Against Drugs ry:n (YAD) päihdepoliittiset linjaukset: ”Huumeiden niputtaminen ja yleistykset vievät uskottavuutta valistustyöltä.” (http://www.yad.fi/yad-ry/tietoa/paihdepoliittiset-linjaukset/) Samoilla linjoilla on myös Pekka Saarnio, ”Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutusten kautta suomalaiseen huumausainepolitiikkaan,” 163: ”Kaikkien huumausaineiden niputtaminen saman otsakkeen alle on toisellakin tapaa arveluttavaa, jopa vaarallista. Tarkoitan sillä nuorille suunnattua valistusta, jossa kannabis rinnastetaan esimerkiksi amfetamiiniin ja heroiiniin. Valistuksen yleisperiaatteeseen kuuluu, että kirjoitetaan ja puhutaan totta. Tämä ei toteudu ainakaan kannabiksen osalta. … Kun nuoret sitten kokeilevat kannabista ja huomaavat, että eihän sillä niin dramaattisia vaikutuksia ole, niin he saattavat ajatella, että myös muita aineita koskeva valistus on pötyä.”

[5] Näin esimerkiksi Turun Tienoo 19.01.2017: ”Kannabista ei pidetä huumausaineena, sillä jopa 79 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista suhtautuu erittäin tai melko kielteisesti muiden huumausaineiden kuin kannabiksen säännölliseen käyttöön.”; Yle 12.2.2015: ” Myönteinen suhtautuminen mietoihin huumeisiin on näkynyt jo useita vuosia. Kannabista ei pidetä enää vakavana asiana, ei oikeastaan edes huumeena, Tuula Reponen luonnehtii.”; sekä kirsikkana kakun päällä ummehtunut tuulahdus vuosikymmenien takaa Helsingin Uutisissa 5.10.2016: ”Kannabista ei Kuosan mukaan mielletä nuorten keskuudessa huumeeksi. Poliisin kanta on toinen. – Kannabis on huume siinä missä esimerkiksi piri eli amfetamiinikin, ja pössyttelijä on narkki siinä missä muidenkin huumeiden käyttäjä.”

[6] Mikäli lausahduksella pyritään kyseenalaistamaan kannabiksen laiton status, oikeampi tapa sanoa asia olisi pikemminkin ”en pidä kannabiksen laittomuutta järkevänä”, tms.

[7] Poliisi Antti Uusipaikka Uuden Suomen 21.8.2016 jutussa ”Poliisi huolestui nuorten suhtautumisesta huumeisiin: ”Murheellista kuulla monille vanhemmille soittaessa””. Alleviivaukset ja muut merkinnät ovat itse tekemiäni.

[8] MLL Nuortennetti, ”Kannabiksen haitat”. Käytetty 18.3.2017.

[9] Seinäjoen Sanomat 11.03.2014, ”Kannabis on seinäjokelaisen Kyllikin arkipäivää – ”Se helpottaa elämääni””.

[10] Turun Tienoo 19.01.2017.

[11] Tämä tulee hyvin esiin myös legendaarisen suomalaisen mystikon, Ior Bockin, ystävän vanhassa haastattelussa ”Hasis osa Bockin suvun saagaa” (Iltalehti 19.9.1990): ”Ricen mukaan Lemminkäisen temppelin kaivajat eivät käytä huumeita. Myös alkoholi on kielletty. Rice tulkitsee huumeiksi kokaiinin, crackin ja muut ns. kovat huumeet. Hasista Lemminkäisen temppelin kaivajat eivät pidä huumausaineena. – Hasis ei ole huume ollenkaan verrattuna kokaiiniin, Rice väittää. Hänen mukaansa Lemminkäisen temppelin kaivajat ovat äärimmäisen huolestuneita huumeiden leviämisestä ympäri maailmaa. – Hasis ei ole meidän määritelmämme mukaan vaarallista. Emme usko, että sen käyttäjät siirtyvät automaattisesti koviin huumeisiin. –Huumausaineita haluavat siirtyvät vaarallisiin huumeisiin muutenkin, Rice sanoo.”

[12] George Lakoff, Don’t Think Of An Elephant!, 16: ”Thinking differently requires speaking differently.” Tutustu tähän kognitiivis-psykologis-kielitieteellis-filosofiseen tematiikkaan tarkemmin esimerkiksi https://fi.wikipedia.org/wiki/Sapirin%E2%80%93Whorfin_hypoteesi.

Avainsanat:

Jyuni, Siperian Tarzan, Mice ja 2 muuta tykkää tästä


Advertisement

Tietoa kirjoittajasta

Jätä kommentti

Ole ensimmäinen kommentoija!

Ilmoita
avatar
wpDiscuz

Kirjaudu Lohariin

Lohari-pisteet

Kirjaudu sisään nähdäksesi pistesaldosi.

Keskustelu

Tilaa ilmainen Lohari-uutiskirje!

Tilaa ilmainen Lohari-uutiskirje!

Saat kerran kuussa sähköpostia suoraan Loharilta, joissa kilpailuja, arvontoja sekä mielenkiintoista kannabis-asiaa!

Onneksi olkoon, uutiskirje on tilattu!